#sensuuri | Explore Tumblr Posts and Blogs

kriittinenyksikko · 1 year

Text

4. Lukupiiri: Muistio

Paikka: Emman koti Puheenjohtaja: Emma Kirjuri: Joonatan Läsnäolijat: Emma, Ella, Joonatan, Jaana, Iiris

Aloitusaika: 10:18

Emman alustus:

Tekstit olivat Emman mielestä keskenään erilaisia. Ensimmäinen teksti, eli Paterin teksti oli vähän pettymys ja tuntui, että se oli vähän vanha juttu ja siinä käsiteltiin itsestään selviä asioita jotka pitäisi jo tietää.

Toinen teksti, eli Abdullan teksti oli kiinnostavampi. Se on kirjoitettu ihan viime vuosina ja sen sisältö on ajankohtaisempaa. Se sisältää abstrakteja teesejä ja manifesti tyylistä sisältöä, joka on ehkä hieman irrallista todellisuudesta. Tekstissä halutaan luopua vanhasta ja luoda uutta. Ei kerrottu, miten ohjeita ja neuvoja käytännössä voisi soveltaa. Tämä teksti puhutteli enemmän. Tony Fryn siteeraaminen oli ehkä tervetulluttakin, koska se sulki ympyröitä ja avautui paremmin ensimmäisen lukupiirin Tony Fryn teksti.

Koulutöissä ei ole tarpeeksi aikaa pohtia tekstien käsittelemiä asioita. Työmaailmassa ei voi myöskään laittaa laskuun, että “pohdin aihetta ja kriittisesti mietin mitä teen”. Se katsotaan tehottomaksi ja “tarpeettomaksi”.

Hesarissa Emma oli törmännyt tutkimukseen: Väite: Mitä “wokempi” olet sitä enemmän tunnet ahdistusta ja sitä huonompi fiilis. Ns. mitä isommat “woke pisteet” sait sitä ahdistuneempi olit ja mitä pienemmät pisteet sitä onnellisempi olisit.

Emma kävi läpi kysymyksiä joita voisimme pohtia.

Kaikkien kommentit:

Hyvä alustus.

Ensimmäinen teksti oli Iriksellä paremmin luettu. Ellalla toisin päin, toinen teksti kiinnostavampaa.

Yleisiä pohdintoja oli että ensimmäinen teksti olisi voinut olla esim vuodelta 2007, se tuntui niin vanhalta. Eikö ole siihen aikaan puhuttu nykyhetkestä vaan käsitelty valmiiksi vanhoja asioita? Onko esim pandemia vaikuttanut niin paljon asioiden käsittelyyn?

Jaanan mielestä eka teksti oli kivempi, toinen teksti liian abstrakti ja siksi vaikea lukea ja käsittää. Uudemmat asiat, Jaanalla ei ehkä niin paljon pohjaa näiden asioiden kannalta ja siksi uutta tässä toisessa tekstissä. Olisi hyödyttänyt jos olisi ollut kuvaa ja tekstiä yhdessä. Iris oli samaa mieltä Jaanan kanssa ja Joonatan myös. Ellan mielestä pelkkä teksti kiinnostavampaa, koska sitten voi itse käsittää ja luoda omat visuaalit sille mielikuvituksessa.

Käsitellään aluksi ensimmäistä tekstiä ja sitten toista.

Tekstien pohdintaa ja keskustelua:

Ensimmäisen tekstin kirjoittajalla missio luoda visuaalisia narratiiveja monimutkaisista poliittisista aiheista, hän on akateeminen henkilö.

Mikä oli kiinnostavin alaotsikko?

Iris: perspektiivi oli mielenkiintoinen asia. Hirveää myös nähdä ennen ja jälkeen kuvia, miten oli muokattu esim mainoksia ja kuvia.

Jaana: Jäi mieleen sensuuri, miten poistettu ihmisiä ja nykypäivänä erilaista ja muutetaan omaa ulkonäköä jotta houkuttelisi kaikkia.

Emma: Läppä, mutta tosi hirveä kehitys: Ennen kuvista poistettiin ihmisiä, mutta nykyään lisätään ihmisiä niihin.

Keskeneräinen yleinen ajatus: Jos yrityksessä kaikki on valkoisia ihmisiä ja heteronormatiivinen paikka, niin jos mainoskuvat näyttäisi siltä, niin työpaikka näyttäytyisi sitten hirveänä, eikä houkuttelisi hakemaan sinne.

Jaana: Onko se oikein että väkisin laitetaan representaatiota?

Emma: Isoissa firmoissa on ehkä työntekijätasolla diversiteettiä, mutta ei johtoportaassa.

Iris: Hesarin tutkimus: Oli laitettu hirveesti työhakemuksia, niissä hakijalla oli sama koulutus ja kokemus, toinen miehen nimellä toinen naisen nimellä, mutta mies oli saanut enemmän työpaikkailmoituksia. Tutkimus oli tehty briteissä.

Oli ollut tuttu egyptiläis-suomalaispariskunta, niin egyptiläisen nimellä ei meinannut saada asuntoja, mutta suomalaisen nimellä tuli tarjouksia.

Jotkut vuokranantajat ja työpaikat ei ota miehiä protestina.

Totesimme, että on hieman hassua puhua näin valkoihoisten kesken diversiteetistä, että tuntuu vähän oudolta kun me vain ”mutuillaan” mutta hyvä silti puhua asioista.

Puhuimme real beauty kampanjasta ja sitten ajauduimme siihen miten katalogeissa samaan vartaloon pastetaan vaan eri vaatteet päälle ja photoshopataan muutenkin.

Joonatan: Entäs 3d renderit, kun nykyään iso osa tuotekuvista ja kuvastoista on tehty 3d:nä, eikä studiossa.

Koettiin, että ehkä halutaan tehdä halvemmaksi ja halvemmaksi kun ei tarvii studiota ja valokuvaajaa ja muita.

Iiris: Ei ehkä haittaa eikä niin vahvaa mielipidettä.

Jaana: Ei ehkä saada silti samaa fiilistä ja pieniä naarmuja ja muita

Ella: Kaikista luonnollisimmankin näköiset kuvat, niin niitäkin on retouchattu.

Emma ennen ei ole tajunnut, että leffoissakin on muokattu jokaista kuvaa. Totesimme yhdessä, että leffassa ei ehkä väärin, elleisen ole tarkoitus olla dokumentaatio.

Emma otti puheeksi Lindeksin pink ribbon alusvaatekampanjan. Joku osa menee hyväntekevöisyyteen, mutta ei tiedetä mikä. Näyteyttiin tavallisen näköisiä naisia ja arpia ja rintasyöpätaustaa. Emman nopealla ajattelulla se vaikutti hyvältä.

Pohdimme, oliko sekin vain laskelmoitua voiton tavoittelua. Oli varmaan, mutta onko se parempi silti että näin, parempi kuin ne photoshopatut kuvat copy-paste metodilla.

Kapitalismin lopettaminen ei ole todellisuudessa mahdollista, niin miten näitä tekstien ideoita sitten implementoidaan?

Ennen hankit itse ruuat, tai vaihtokaupalla, nyt raha on vain välikäsi.

Emma: Omasta mielestä ei oikein näy vaihtoehtoja. Esim opettaja Heikki, tuntuu että hän ajattelee kollektiivisesti ja vähän Emman käsityksen mukaan toteuttaa tällaista aatetta, niin mistä hän saa rahaa?

Ella: Usein tuollaisissa tilanteissa saattaa saada sitten mainoksista rahaa esim. nettisivuilla.

Jaana: Onko kukaan kysynyt suoraan Heikiltä, mistä saa rahaa ja puhuu että kaikki on kivaa ja mistä tulee rahaa?

Kommentteja: Koodauksesta? Opettamisesta? Ehkä koodauksesta saa rahaa.

Emma: Ei haittaa tehdä kaupallisia juttuja ja ei halua kieltäytyä niistä, ei nää niitä nyt huonoksi. Tuntuu että joku taho kritisoi kaupallisuutta ja väittää, että se on huono juttu .

Ella: Jos tekee peliä joka on omasta mielestä kivaa ja pelaajalle kivaa, niin ei siinä ole haittaa vaikka joku ostaa sen pitääkseen hauskaa.

Kommentteja: Olisiko vertaus sitten, että se on huono, että tahallaan koukutetaan ihminen ja että pitää maksaa edistyäkseen ja sillä nyhdetään, Että et pärjää pelissä jos et maksa. Jos tekee oikeasti isolle massalle, niin ei ole mahdollista että on kaikille hyvä, mutta suurelle massalle on. Näin kannattaa tehdä, mutta ei voi olla vastuussa kaikista ihmisistä ja heidän mielenterveydestään.

Iris: peliriippuvuus on mielenkiintoinen asia, koska pikkasen pelin pitää koukuttaa, tai muuten se ei toimi.

Ella: Voi vertailla että tietoisesti tietää paljonko iloa tämä tuottaa ja onko se sen rahan arvoista.

Jaana: Yli 20 vuotta sitten oli lehdissä aina että voi tekstiviestillä osallistua tietokilpailuun, niin jos vastaat oikein tiettyyn määrään, niin saat palkinnon. Jaana osallistu, niin tuli 1200 markan puhelinlasku ja voitti kun pelasi niin pitkään ja voitti t-paidan joka oli palkinto. Nykyaikana verrattavissa lasten mobiilipelit ja isin luottokortti kytkettynä apple id:hen, kun on mennyt tuhansia euroja.

Emma: Lainaus alustuksesta: Paterin teoksen julkaisun jälkeen on vahvistunut entisestään muka-woken mainonnan alasammunta ja yrityksen asettaminen ainakin jonkinlaiseen (sosiaaliseen) vastuuseen. Ilmoilla ja edelleen ilman ratkaisua on kuitenkin kysymys siitä, miten aitoa ja rakenteiden sisältä alkavaa muutosta voidaan saadaan aikaan? Suunnittelijalla on vastuu ja valta omassa toimintapiirissään, mutta keillä on vaikutusvalta korporaatioiden valtavalla kentällä ja no, yhteiskunnassa ylipäätään? Onko se mahdollista kapitalistisessa maailmassa? Milloin ja mihin kehä katkeaa, jossa tehdään "nykyaikaista" markkinointiviestintää, mikä "haastaa normeja", mutta todellisuudessa kannustaa kuluttamaan, eikä muuta tai ratkaise mitään. Onko totta, että feminististä ja antirasistista (suunnittelu)työtä tehdään tällä hetkellä ainoastaan non-profit kentällä? Miten edellämainitun kaltainen arvokas työ saavuttaa ne, joilla on mahdollisuus vaikuttaa vielä suuremmassa mittakaavassa korporaatioiden sisällä ja sitä kautta koko yhteiskunnassa? Toisaalta Abdulla toteaa, että "asking about the ramifications of our work does not prevent the thing from being made, but it opens possibilities for others to begin questioning."

Missä teidän mielestä voisi tehdä jonkinlaista järkevää muutosta?

Onko ok käyttää näitä arvoja myös kapitalismin välineenä, jos yritys oikeasti noudattaa näitä arvoja joita hyödyntää mainonnassaan?

Emma on törmännyt yritykseen, joka ei halua kasvaa.

Joillakin yrittäjillä on usein kuitenkin tavoitteena tulla kestävillä tavoilla mahdollisimman rikkaaksi, mutta esim. niin että ei osta tuotteita sellaisilta jotka ei tue arvomaailmaa. Maailma ei toimisi jos kaikki olisivat yhtä rikkaita.

Kommentti: On tehty jokin tutkimus, että jos kaikille jaettaisiin sama määrä rahaa, niin jonkin ajan kuluttua päädyttäisiin samaan tilanteeseen kuin ennen rahan jakamista.

Länsimaissa ollaan hyvin minä keskeisiä, mutta monissa muissa kulttuureissa ajatellaan yhteisöllisesti, mutta tämä on uneducated quess.

Suomessa ja kylmemmissä maissa on ehkä pakko olla individualisteja, koska täällä tarvitsee rahaa elämiseen, koska on niin kylmä talvi, että sillan alla ei voi elää.

Jaana kakkostekstistä: Viisi kysymystä mitä suunnittelija voi kysyä kun saa toimeksiannon: Oli hyviä ja tallensi itselleen, että voi käyttää ja hyödyntää työssä. Ne olivat konkreettinen ja helposti lähestyttävä tapa lähestyä kriittisyyttä.

Ehkä tämä toisen tekstin kirjoittaja ajatteli, että suunnittelun kenttä pitäisi kokonaan luoda uudelleen, että ennen on ajateltu että saman kuplan sisällä vaan järjestellään asiat uudelleen ja tehdään remontti, mutta nyt pitäisi rikkoa kupla kokonaan ja rakentaa uusi erilainen kupla tai ei kuplaa ollenkaan.

Pohdimme, että minkälaista ja kenen tekemää suunnittelua tekstit koskevat?

Esim Abdullan teksti todennäköisesti käytännössä pystyy koskettamaan vain akateemista suunnittelua ja yliopistotutkimusta, koska ne ovat niin käsitteellisiä. Teksti ei ota huomioon perus graafikkojamppaa, joka suunnittelee vaikka Atrian tuoteselostuksia. Esimerkiksi ammattikorkeakoulussa ei taida olla tällaista kriittistä lukupiiriä. Teksti käsitteleekin akateemisesta näkökulmasta tehtyä suunnittelua, tutkivaa suunnittelua, ei suoraan asiakkaalle tehtävää.

Yhteiset loppukommentit: Tämän viikon tekstit olivat kivempia, kuin viimeviikkoiset ja niistä oli enemmän mielipiteitä ja ehkä ne olivat ajankohtaisempia. Myös keskustelussa kaikki puhuivat aika tasapuolisesti. Aika kulki nopeasti ja yllätyimme siitä, että oli pian aika lopettaa, keskustelu olisi voinut jatkua pidempäänkin.

Lopetusaika 11:30

0 notes