#palaute on kivaa

[turinametsa]

Hetki ennen huomista

Kirjottelin lukiomotivaationi puutteessa pätkän (äikänkurssia varten) liittyen mun omaan kirjalliseen tuotokseen  jota ei vielä ole edes olemassa ja aattelin iskeä kyseisen pätkän tänne palautteen toivossa. Ett jos satut lukee tän ni kerro ihmeessä mielipiteesi :D

Kyseessä on siis jatkosotaan liittyvä tekstikasa, ja siinä käydään hieman lävitse vänrikki Rannan (sekä hänen esimiehensä ja hyvän ystävänsä luutnantti Timosen) ideologista näkemystä. Vänrikki Ranta ja luutnantti Timonen ovat minun kehittelemiäni henkilöhahmoja. 

----

Pataljoona on saavuttanut Latvajärven 1.7.-41, ja samana iltana reserviläiskomppanian upseerit yrittävät keskustella akateemisesti huonolla menestyksellä.

----

Hetki ennen huomista

Heinäkuun ensimmäinen päivä kääntyi iltaan. Kesäisen auringon viimeiset säteet sulkivat Latvajärven runokylän syleilyynsä. Taivaanranta hehkui oranssina. Varjot ylsivät pitkälle, ja niitä seurasi katseellaan myös vänrikki Ranta. Ranta oli nuori reserviläisupseeri, jonka mieltä nostattivat parhaiten runot ja laulut, joita Akateemisen Karjala-seuran tapaamisissa hoilattiin. Niitä hän oli lapsuudestaan asti kuullut, ja niitä hänelle oli innokkaasti opettajaisän toimesta opetettu. Heimoveliaate kyti vahvana liekkinä hänessä, ja jos hän olisi ollut vanhempi kuin kuusivuotias heimosotien aikaan, olisi hän mielellään ja ennen näkemättömällä innolla osallistunut Karjalan kansannousuun. Niin kuitenkaan ei ollut voinut tapahtua, joten sen innon oli aika purkautua nyt.

Vänrikin katse nousi varjoista taloihin ja itse järven selälle. Latvajärvi oli pieni järvi, vaatimattoman pieni lammikko Ääniseen tai Laatokkaan verrattuna, jopa Suomussalmen Vuokkijärveä melkein kymmenen kertaa pienempi. Itse runokylä sijaitsi sen itäpuolella, pienellä vaaralla, ja sieltä oli aikoja sitten Arhippa Perttusen itsensä ja hänen lähisukulaistensa edustama Perttusten runonlaulajasuku katsellut järvenselälle ja kenties luikautellut ikiaikaisia tarinoitaan järven laimeiden laineiden kuljetettavaksi…. Ranta huokaisi haikeasti ja asettui nojaamaan pienen mökkipahaisen nurkkalaudoitukseen.

Hän oli pettynyt. Siviiliväestöä alueella ei ollut, joten Ranta ei saanut ihailla toivomiaan vastaanottajaisia, ei saanut lämpimiä tervetuliaisia, ei saanut paistatella sorretun kansan vapauttajan kunniassa…. Ja mikä pahinta - siviiliväestön puuttuminen tarkoitti sitä, ettei hän päässyt keskustelemaan yhdenkään runonlaulajan kanssa! Liekkö heitä enää edes olemassa? Tietämättömyys kalvoi sisuskaluja, korvensi ja kirveli, ja epätoivo luultavasti jopa säteili hänen kasvoiltaan, sillä pientä polkua myöten lähestyvä luutnantti Timonen vakavoitui hänet nähdessään.

“Ville, mitäs sinä täällä yksin murehdit?”

Olihan vänrikki nähnyt miehen tulevan, mutta vasta nyt hän kiinnitti tuohon enemmän huomiota. Leikillisen laiskasti hän suoristautui ja käytti kättään tervehdykseksi ohimollaan. Timonen huitaisi vähättelevästi vastaukseksi ja asetti kätensä ristiin selkänsä taakse.

Ranta katseli hetken aikaa esimiestään. Luutnantti Kalle Timonen oli pitkä ja voimakas, hyväntahtoinen mies, muutamia vuosia häntä vanhempi. Kauaa Ranta ei ollut tuntenut toista, mutta hän oli huomannut tulevansa mainiosti toimeen komppanianpäällikkönsä kanssa. Osasyy sille saattoi olla yhteinen ideologia - Timonen oli paljastunut aktiiviseksi AKS:n jäseneksi ja Vienan kulttuurihistorian harrastajaksi.

“Et ollut kuulustelemassa vankeja?” Timonen kysyi ja vänrikki ravisti päätään.

“En ollut. Lähetettiinkö ne ylöspäin herroille tulkittaviksi?”

Kylästä oli saatu päivällä kuusi vankia, joista yksi oli ollut henkihievereissään.

“Ne viisi lähetettiin esikuntaan, se haavoittunut jätettiin joukkosidontapaikalle. Kävin jututtamassa sitä, mutta eihän morfiinihumalaisesta selvää saa.”

He olivat hetken hiljaa, kuin yhteisestä sopimuksesta.

Timonen istahti alas hiekalle, ja pian Ranta asettui hänen viereensä. Yhdessä he seurailivat illan hämärtymistä ja muutamien miesten kuljeskelua järven rannalla. Joku nouti vettä pakilla keittääkseen saikkaa, ja toinen pesi noen sotkemia kasvojaan keskittyneenä.

“En minä olisi osannut odottaa, että täällä olisi näin rumaa”, Timonen totesi ja Ranta vilkaisi häntä sivusilmällä.

“Niin. Kyllähän sitä köyhäksi sanottiin, mutta että näin rähjäinen….Vaikea uskoa.”

“Ehkä tämäkin kylä loisti ennen Lokakuun vallankumousta. Ja varmasti tulee vielä loistamaan.”

Timosen kasvoilla kävi hymyntapainen, ja nuoremman upseerin oli helppo yhtyä siihen.

“Harmi vain, että olemme kaksikymmentä vuotta myöhässä. Jos Karjala olisi saatu jo kansannousun päivinä, olisi kulttuuri onnistuttu säilyttämään.”

“Oletpa sinä varma asiasta”, luutnantti naurahti ja iski kätensä Rannan harteille. Toisella kädellään hän osoitti järvelle. Kuusi sorsaa nousi lentoon siivet räpisten. Joku rannalla olleista sotilaista yritti ampua niitä, mutta ei onnistunut saamaan yhtäkään alas. Sotilas kuului kiroilevan, ja se sai Rannan nauramaan.

“Siinäpä sitä kuulet, oikein perisuomalaista sisua. Eikös me sitä täältä haeta? Alkusuomalaisuutta?” Timonen kysyi ja vänrikki pyyhki naurunkyyneleitä silmistään. Olo oli kumman vapautunut, eikä Ranta tiennyt, johtuiko se väsymyksestä vai jostain muusta. Raskaan päivän jälkeen mille tahansa pystyi nauramaan hyvillä mielin.

Timonen tarjosi vänrikille tupakan ja sytytti sen samalla liekillä, kuin omansa. Pienet savukiekurat haihtuivat kohottuaan muutaman metrin päähän heistä. Luutnantti nojasi aavistuksen verran taaksepäin venytelläkseen.

“Jaahas, mitä luulet? Kauanko sota kestää?” Timonen kysyi täyttääkseen hiljaisuutta.

Ranta puhalsi kiusallaan savua toisen kasvoille ja sanoi:

“Eikös ne kolmesta viikosta puhu. Mutta ei mikään sota kestä kolmea viikkoa.”

“Kävitkö muuten Perttusen haudalla?”

Vänrikki kurtisti kulmiaan.

“En käynyt. Missä kunnossa se on?”

“Kaameassa. Eivät ole suurimman runonlaulajansa muistoa vaalineet sen enempää. Ties vaikka olisivat käyttäneet hautuumaata tunkiona.”

Timonen hymähti ristiessään kätensä niskaansa ja heittäytyessään ruohikkoon.

“Hirveää”, Ranta huokaisi ja pyöräytti suikkaansa käsissään. Lakin kangas oli kulahtanut auringossa, sen hän tunsi sormissaan. Suikan ostaessaan se oli ollut uutuuttaan pehmeä ja väriltään kaunis, mutta vuoden parin vähäinenkin käyttö oli jättänyt siihen jälkensä. Lakin sivussa oli edelleenki toissatalvinen veritahra, joka ei lähtenyt pois millään. Kaikkea Ranta oli yrittänyt, mäntysuovasta lipeään, mutta siinä se tahra edelleenkin oli. Se tuntui sormissa inhottavana kovettumana. Tahra toi hänen mieleensä ne satapäiset ihmislaumat, jotka rynnivät heidän asemiaan päin suurina, pelottomina aaltoina kuin kissan jahtaamat, ahdinkoon ajautuneet rotat, jotka talloivat huono-onnisimmat yksilöt alleen, sillä eteenpäin oli päästävä, kaatui viereltä yksi tai sata tai tuhat muuta.

Sitä näkyä Ranta oli pelännyt, ja hän oli pelännyt etenkin niitä kauhusta laajenneita silmäpareja, jotka syöksyivät päälle ja peittivät linjan vähäiset puolustajat pikimustaan pimeyteen.

Ne tulivat sen talven jälkeen usein uniin, mutta kesän edetessä ja työn täyttäessä elämän, oli painajaiset jääneet. Uusi sota ei tuonut pelkoja pintaan, sillä tilanne oli toinen. Hyökkäyssodan voitokas tunnelma - vaikka sotaa oltiinkin käyty vasta vaivaisia päiviä - ja vähäinen vastarinta piti mieltä yllä. Ranta uskoi voittoon, vihdoinkin kansakunnan oli mahdollista kostaa kokemansa vuosisataiset vääryydet.

Vaikka hän yritti pitää mielialaansa sillä hetkellä korkealla, hän näytti synkältä ja Timonen huomasi sen.

“Sinä se et kyllä tänään ole ollut oma itsesi”, luutnantti totesi mukamas ohimennen ja painoi sätkänsä iltakosteutta keräävään nurmeen. Mies nousi istumaan ja kietaisi kätensä polvensa ympärille.

“Millainen minä sitten yleensä olen?” Ranta naurahti ja käänsi kasvonsa esimiehensä puoleen.

“Sinä olet reipas ja hymyilet paljon. Mitä sinä oikein ajattelet tällä hetkellä tuolla sinun pienessä päässäsi?”

Timonen pörrötti vänrikin hiuksia ilkikurisesti virnistäen, ja Ranta tyrkkäsi käden kauemmas.

“En minä oikeastaan mitään mieti. Anna olla, olen vain väsynyt.”

“No, jos niin sanot”, vanhempi mies myöntyi ja nyhjäsi maasta ruohoa, jota heitti upseeritoverinsa päälle. Ranta hymyili etäisesti. Ei sellaisista asioista voinut puhua, poikkeuksen saattoi tehdä ehkä korkeintaan humalassa. Eikä häntä mikään kuitenkaan vaivannut. Hän oli vain väsynyt.

Äkkiä Timonen nousi seisomaan ja veti Rannankin ylös.

“Tule. Käydään vielä uimassa. Vesi on lämmintä.”

“Käydään.”

Myöhään venähtäneen iltauinnin jälkeen Ranta tunsi olonsa raukeaksi. Ensimmäisen taistelun voitto kertoi uuden ajan koittamisesta Vienan Karjalaan. Vielä jonain kauniina kesäpäivänä se säkenöisi entisessä tarunhohtoisessa loistossaan. Loistossa, minkä Lönnrotin Kalevala ja Ilmari Kiannon sekä Onttoni Miihkalin kirjallisuus sai syntymään. Suomi käänsi tarinoidensa syntysijojen historiaan uuden sivun. Ranta sulki silmänsä hymyillen. Läheltä kuului Timosen vaimea tuhina, ja hän värähti tyytyväisenä. Muutaman tunnin päästä aamu taas koittaisi, mutta Ranta ei vaivannut päätään enää ajattelemalla seuraavaa päivää. Oli hyvä elää hetki kerrallaan.   

#turina turisee #kirjailijanalku #jatkosota #kai tän piti olla vähän niinku novelli mut #en osaa #1941 #laatu on aika kymppi w/ kirjotusvirheet #vienan karjala #karelia #sanokaa ihmeessä jotain tästä jos luitte koska niinku #palaute on kivaa #oon rakastunut näihin poikiin jo valmiiks #enkä oo ees kirjottanu näistä aikasemmi mitään kokeiluja #parista muusta henkilöhahmosta kyllä #OC #omat pojat #vänrikki ranta #luutnantti timonen #yritin saada aikaseks tähän jotain tunnelmaa mut herranjumala ei #oon niin väsynyt ettei todellakaan pitäs kirjottaa #ja pitäs keskittyä esim niinku koeviikkoon #antakaa anteeks kaikki mun aivostopit tän suhteen #ei-Tunskaa #mun pitäs keksii tälle joku oma tägi eiku #tai tehä oma blogi aiheelle tämä #tai mun muille kirjotuksille paitsi ficeille #kiitos jos luit!! #btw jos jotakuta kiinnostaa ni voin avautua tästä mun projektista #ett saa tulla kyselee jos on halua #suomi finland

[captainmirko-blog1]

Palaute kurssista ja oma työnskentely

Kaiken kaikkeaan mielipiteeni kurssista on oikein positiivinen. Aluksi uudelle alueelle astuminen tietenkin ihmetytti ja etenkin aikaisempaa kokemusta blogeista ei ollut. Blogin pitäminen on mielestäni omalla tavallaan todella vapauttava sillä siinä ei ole oikeaa eikä väärää, toki asiat pitää tuoda julki niin että toinen tajuaa ne. Muiden blogien lukeminen oli kanssa mukavaa vaikka joudun myöntämään että ihan kaikkea ei millään kerennyt. Oli kiva katsella asioita myös muiden näkökulmista.

Asiantuntia blogiin valmistautuminen edellyttää asioihin perehtymistä mikä ainakin mielenkiintoisessa aiheessa on kivaa. Myös lähdeviittaukset ovat tärkeä laittaa mukaan jotta lukija tietää mistä tietoa on haettu.

Kurssissa oli mielestäni paljon kiinnostavaa asiaa ja aika oppimiselle rajallinen minkä ymmärrän, sillä saimme vain pinta raapaisun. Innovoiminen oli minulle uusia asia ja se vaikutti todella kivalta ja mielenkiintoiselta. Erityisesti pidin siitä että meininki oli “vapaata” sillä pidän itseäni enemmänkin luovana persoonana kuin kaavoihin kangistuneena.

Kurssin ryhmätyö oli todella kiva, sillä siinä lähdettiin kehittämään uutta eikä vain luettu ja alettu sen perusteella rakentamaan jotain. Oli mukava saada aivot työskentelemään eri lailla kuin aikaisemmin. Analysointi vaikutti haastavalta. Aluksi datan muovaaminen siihen muotoon että siitä sai selvää vaati hommia, mutta paljastuikin todella mielenkiintoiseksi kun dataa pääsi analysoimaan. Nytten on taas kiva jatkaa eteenpäin uudesta asiasta oppineena.

[kouluhelvetti]

Suora palaute on suora palaute.

"Ope, sun kaa on aina tosi kivaa, mutku mä en haluu olla sun kaa."

Öööö... Kiitti?

#tällä viikonloppuun #seiskaluokka #nii saatana #kouluhelvetti #suomipostaus #suomipaskaa

[minnamoira]

Ihmisten edessä

Vapaaehtoistyö on palkitsevaa ja kivaa. Sen olen huomannut jo ajat sitten, mutta yhdistettynä työhön ihmisten parissa, se se vasta on jotain!  Palkitsevaksi ihmisten kanssa työskentelemisen tekee välitön palaute toisen kasvoilla, kun juttelemme keskellä yön bilistä Kauppakadulla niistä ja näistä. Julistan tässä välittömästi pötypuheeksi viimeisetkin uskomukset tuppisuisista kainuulaisista ja…

View On WordPress

#äänestäminen #politiikka #vapaaehtoistyö

[jennavirolainen]

2020 tehdyt vastaukset:

Tehtävä 3: Mitä osaamista sinun tulee kehittää?

Vaiheistus kysymykset: Oman työprosessin vaiheiden hallinta:

• Havainto

Mitä kehittämistä havaintokyvyssäsi on?

Tila- ja valovaijutelman rakentaminen on vielä hakusessa ja ehkä vähän kuva- ja värisommittelun periaatteet.

Miten kehität omaa havainto kykyäsi?

Oppimalla ja kokeilemalla uutta ja kysymällä apua tarvittaessa.

• Idealuonnos

Miten kehität omaa kykyäsi tehdä idealuonnoksia ja ideoita?

Käymällä uusissa paikoissa, kuuntelemalla musiikkia ja ideoimalla.

• Sommittelu

Miten kehität omaa osaamistasi sommittelussa?

Keräämällä tietoa ja kysymällä apua ja oppimalla. :)

Miten voisit parantaa sommittelujasi?

-//-

• Toteuttaminen

Miten kehität omaa kykyäsi toteuttaa teoksia?

Tekemällä useampia luonnoksia ja valita niistä eikä jumahtaa yhteen.

• Viimeistely

Miten kehität omaa kykyäsi ja osaamistasi viimeistellä?

Mielestäni työn viimeistely on kivaa ja olen mielestäni aika kärryillä asiasta.

Tunnistatko että työ on viimestely vaiheessa?

Kyllä, tunnistan.

Millaista olisi viimeistely vaiheen rakentava palaute?

Neuvoja perusteluin, apua viimestelyyn ja kertoa mikä meni hyvin ja mikä ei niin hyvin.

2023 tehdyt vastaukset:

Tehtävä 3: Mitä osaamista sinun tulee kehittää?

Vaiheistus kysymykset: Oman työprosessin vaiheiden hallinta:

• Havainto

Mitä kehittämistä havaintokyvyssäsi on?

Kehittämistä havaintokyvyssäni on varmaankin ihan realistisen teoksen luominen, mutta olen mielestäni osannut näissä tapauksissa soveltaa hyvin omaa tyyliäni (sarjakuvamaista tyyliä) töihin.

Miten kehität omaa havainto kykyäsi?

Kehitän havainto kykyäni haastamalla itseni etsimään ongelmaan ratkaisun itse, kuin kysymällä heti muilta neuvoa ongelmaan.

• Idealuonnos

Miten kehität omaa kykyäsi tehdä idealuonnoksia ja ideoita?

Kehitän omia kykyjäni tehdä luonnoksia ja ideoita tekemällä minua innoittavia asioita ja kirjoittamalla/luonnostelemalla ideat ylös.

• Sommittelu

Miten kehität omaa osaamistasi sommittelussa?

Kehitän omaa osaamistani sommittelussa sommittelemalla asioita, sillä itse opin parhaiten tekemällä. Pidän muutenkin sommittelusta itse ja teen sitä silloin tällöin vapaa-ajallakin.

Miten voisit parantaa sommittelujasi?

Voisin parantaa sommittelujani opettelemalla ja kokeilemalla uutta.

Ps. Virheet kuuluvat oppimiseen. :)

• Toteuttaminen

Miten kehität omaa kykyäsi toteuttaa teoksia?

Kehitän kykyjäni toteuttaa teoksia patistamalla itseni tekemään teoksen loppuun asti, vaikka tuntuisi ettei onnistu ja tekisi mieli heittää hanskat tiskiin

• Viimeistely

Miten kehität omaa kykyäsi ja osaamistasi viimeistellä?

Kehitän kykyjäni ja osaamistani viimeistellä osaamalla lopettaa ajoissa, mutta silti tehdä työstä huolitellun. Niin kuin sanotaan " joskus vähemmän on enemmän. " Ja itse tykkään testata viimeistely ideoita vaikka luonnokseen ensiksi ennen lopulliseen työhön lisäämistä, jotta en "pilaa" lopullista työtä.

Tunnistatko että työ on viimestely vaiheessa?

Kyllä tunnistan kun työ on viimeistely vaiheessa, silloin minulla yleensä lähtee into/keskittyminen tehdä työ loppuun asti.

Millaista olisi viimeistely vaiheen rakentava palaute?

Viimeistely vaiheen rakentava palaute olisi auttaa oppilaan mielestä olevissa ongelmissa työssä eikä alkaa yrittää muokata työtä liikaa ja rohkaista ensiksi tietenkin oppilasta löytämään vastauksen ongelmaansa. " Rakentavaa palautetta saa ja pitää antaa. :) "

[caixxa]

Yllättävästi lempparificci on Jussi Jussilla😍

Ei yhtään yllättävästi se on yksi lemppareista itsellenikin! Erikoista sikäli, etä olisi ajatellut että kun sen on kerran jo kirjoittanut, mekaaninen kääntäminen suomeksi olisi puuduttavaa mutta ei, se oli kivaa. Kaikkien niiden mielikuvien eläminen uudelleen omassa päässä ja ilmaiseminen sillä kielellä jolla sen tarinan maailmassa eletään oli vaan niin herttaista onnessa vellomista kuin vain voi olla.

Ja siitä tullut palaute lukijoilta oli ehkä palkitsevinta mitä on ikinä saanut. Vaikka monta eri ihmistä ei sitä jättänytkään niin niistä jotka jotain sanoi huokui se kuinka kivaa ja merkityksellistä heille oli lukea tollaista tarinaa omalla kielellä, olin niin superonnellinen kaikista kommenteista. :)

#fic ask #answers #writing #fics

[kailehvonendigihanke-blog]

18.2.2018 Sunnuntai

Siinä puoli kuudelta tuli noustua ylös ja lähdettyä kohti lanien toista päivää. Eilinen oli vienyt selkeästi jo aika hyvin voimia ja kuuden tunnin yöunien jälkeen aamu oli aloitettava kunnon kahvimukilla. Lautapelikulmauksessa oli rauhallista, joten minä toimin tietynlaisena yleismiehenä siellä sun täällä. Oli kivaa kun sai olla kokonaisuudessa niin hyvin mukana. Suurin osa nuorista, jotka ylipäätänsä suostuivat nukkumaan, vetivät unta palloon välillä 06:00-10:00. Tänään oli vähän aikaa osallistua joihinki peleihin itsekkin. Monopolia pelasin yhden nuoren kanssa useastikkin, sillä hän selkeästi nautti kokemattomasta vastuksesta ja siitä, että pääsi opettamaan minua ja modailemaan pelin sääntöjä. Myös Rocket Leagueta ja Tekkeniä pelailin nuorten kanssa. Päivystin DJ:nä, kuuluttajana ja ovivahtina. 

Kahden aikaan alkoi tapahtuman päättäminen ja sitten purku. Siinä tuli viimeiset mehut rutisetettua itsestä pöytiä takaisin kantaessa. olin lähestulkoon nopeampi hommassa kuin kuvittelinkaan, se johtui varmasti jo siitä, että kaipasin kotia ja lepoa mahdollisimman nopeasti. Palaute nuorilta tapahtumasta oli mahtavaa luettavaa ja kaiken kaikkiaan homma oli muutenkin mennyt loistavasti. Olin ylpeä itsestäni ja työkavereistani. Olo oli tyytyväinen ja huojentunut kun katselin kolmen jälkeen bussin ikkunasta ulos.                                                                                                                                                         

[arikuosmanen]

Palacen keittiömestarit Hans Välimäki ja Eero Vottonen, siintävätkö Michelin-tähdet jo mielessä? (Kainuun Sanomat)

Lue alkuperäinen artikkeli tältä sivulta: this site

Hans Välimäki ja Eero Vottonen ovat parivaljakkona takaisin, nyt uudistuneen Palacen keittiössä. Miehet tarjoilevat annoksia myös pöytiin, mikä on heistä erityisen hauskaa.

Riikka Happonen

Miten kohtasitte 2000-luvun alussa?

Hans oli siirtämässä vanhaa Chez Dominiqueta uuteen paikkaan, jonne kaivattiin uusia keittiökykyjä. Olin silloin hädin tuskin parikymppinen. Luulen, että Savoyn keittiöpäällikkö Kari Aihinen vinkkasi minusta. Hans soitti ja pyysi töihin, Vottonen muistelee.

Mitä näit silloin nuoressa Vottosessa?

Yleensä hyville ihmisille soitellaan. Aika nopeasti sitä näkee, kenessä on ainesta ja kenessä ei. Sen näkee otteista ja asenteista. Eerolla oli valtava halu oppia ja kehittyä, Välimäki jatkaa.

Mistä tunnistaa hyvän kokin?

Domiquen aikaan tärkeintä oli halu kehittyä paremmaksi. Joka ilta piti olla parhaimmillaan. Joka ikinen päivä pinnistelemään ja tekemään maksimaalisen suorituksen. Se paikka oli minulle ehkä raskain, mutta opettavaisin koulu. Neljä vuotta tuli tehtyä hommia, Vottonen pohtii.

Se, jääkö joku taloon, ei ole välttämättä kiinni pelkästään siitä, miten hyvä on. Joku ei välttämättä sovi työyhteisöön. On meillä työskennellyt maailman sivu paljon ihmisiä, jotka eivät pärjänneet meillä, mutta ovat kehittyneet tosi hyviksi yksilöiksi muualla, Välimäki sanoo.

Chez Domique lopetti toimintansa 2013. Oletteko tehneet töitä yhdessä sen jälkeen ennen Palacea?

Duuneja ei ole tehty, ei ole ollut yhteisiä keikkoja. Muuten toki olemme nähneet, Vottonen toteaa.

Olin kannustamassa Eeroa keväällä Bocuse d`Or -kisoissa. Muuten ei ole ollut oikein sopivaa kehystä. Minä olen toiminut Restamaxin ja kumppaneiden kanssa sekä tehnyt muita hommia, ja Eero treenasi kisoihin.

Nyt olette taas yhdessä keittiössä, tällä kertaa Palacen hienoissa puitteissa. Kumpi soitti kummalle?

Minä soitin Eerolle keväällä, kun tämä uudistus oli sovittu. Hän oli ihan ykkösvaihtoehtoni, en oikeastaan edes miettinyt muita. Vihjailin tästä kyllä jo vähän matkan varrellakin.

Välillä tuli joo semmoista vihjettä. Sitten kun Hans soitti ja kysyi, ei minun tarvinnut kauan miettiä. Taisin sanoa heti, että ilman muuta tulen messiin.

Siintävätkö Michelin-tähdet nytkin mielessä?

Se ei saa muodostua itseisarvoksi. Olin itse siinä kiikussa aikoinaan 13 vuotta kahdella tähdellä, eikä kolmatta tullut millään, vaikka kyselimme tarkastajilta, mitä meidän pitäisi tehdä sen eteen. He lohduttivat, ettei mitään hätää, annoimme juuri 83-vuotiaalle Jiro Onolle Japaniin kolmannen tähden, että sinulla on vielä aikaa. Minä vastasin, etten taida odottaa ihan niin kauan, Välimäki huokaisee.

Eli tähtiä tulee ja menee, se ei ole tärkeintä?

Tulee, jos tulee, mutta en jaksa ottaa siitä paineita. Tärkeintä on, että Palace palaa takaisin raiteilleen, täällä on hyvä tekemisen meininki ja asiakkaat nauttivat olostaan. Se on se ykkösjuttu, Välimäki kertoo.

Luulen, että asiakkaan tyytyväisyys ja palaute on meille se tärkein juttu. Niin kauan kun asiakkaat lähtiessään täältä ovat sitä mieltä, että olipa ihana kokemus, minä olen ainakin silloin tyytyväinen, Vottonen sanoo..

Palacessa teitä näkee keittiössä, mutta entistä useammin myös salin puolella?

Kyllä. Tarjoilemme annoksia itsekin pöytiin, mikä on kivaa, koska silloin kuulee palautteen aika nopsaan. Jos joku mättää, sen kuulee heti ja osaa analysoida, onko annoksessa oikeasti jotain vikaa. Tähän asti olemme olleet tarjoilijoiden kertoman varassa, Välimäki iloitsee.

Mikä teidän henkilökohtainen suhteenne Palacen rakennukseen Etelärannassa on?

Olen käynyt alakerrassa hommissa, kun siellä oli La Cocina -niminen ravintola. Täällä yläkerrassa olen tehnyt vain muutamia jeesivuoroja joskus 15 vuotta sitten, Vottonen sanoo.

Kun muutin Helsinkiin, tämä ja Amadeus olivat ykköspaikkoja. 1990-luvulla kävin täällä mielelläni perjantaisin. Silloin täällä hyödynnettiin perjantain menussa kaikki, mitä kaapeista löytyi. Se oli hauska ja raikas tuulahdus. Mutta koko 2000-luvun tämä oli jo tosi pölyinen paikka, Välimäki toteaa.

Olette molemmat kotoisin Tampereelta. Millaisia terveisiä lähettäisitte synnyinseudullenne?

Olen Tammelan nurkilla kasvanut lapsuuteni. Terveisiä äidille, siellä hän asuu vielä. Olisi kiva käydä Tampereella useamminkin kuin kerran vuodessa. Pidän kovasti kehityksestä, mikä Tampereella on tapahtunut. Kun muutin pois, se oli ravintolaelämältään vielä pienehkö ja aika vaatimaton kaupunki, Vottonen sanoo.

Yöelämähän Tampereella on aina ollut kunnossa. Nyt kun tuo ruokapuolikin on kehittynyt, se on ihan kiinnostava kaupunki, Välimäki arvioi.

from WordPress http://ift.tt/2AdNRBk via IFTTT

#IFTTT #WordPress

[ducaticlubfinland]

Tampereen ruosteenpoistossa oli hyvä meininki!

Kelit suosivat ja porukka tykkäsi, mitä muuta voi ruosteenpoistossa toivoa? Kävimme alussa läpi perusasioita ajoasennosta pyörän ajoonlähtötarkistukseen. Aika harva meistä omaa rutiinin jolla pyörä on helppo tarkistaa ennen ajoonlähtöä ja varmistua turvallisuudesta - aikaa tähän menee parikymmentä sekuntia. Rengaspaineet aiheuttivat paljon juttelua, käytämmekö mukavuuspaineita vai ajettavuuspaineita? Kummalla paineilla ajan pidempään samalla renkaalla ja säästän?

Myös hyvässä ajoasennossa monella tuntui heräävän ajatuksia ja uusia ideoita saatiin. Hyvät tavat matkustajan kanssa eri tilanteissa käytiin myös läpi vaikka ilmoitetut kaksi matkustajaa jäivätkin aamun viileyden takia pois.

Käytännön harjoituksissa aloiteltiin hidasajosta, joka tällä porukalla sujuikin heti hyvin. Pienen harjoittelun jälkeen käänneltiin jo u-käännöksiä ja pujoteltiin keilakujaa. Yllättävän sitkeässä istuvat “väärät tai huonot tavat” sanoi eräs kuski. Hitaassa ajossa tapahtuvat vahinkokaatumiset on ainakin tältä porukalta karsittu pois.

Nopeista tehtävistä keskityttiin ohjaukseen ja jarruttamiseen. Työntöohjausharjoittelua ennen käytiin läpi mp ohjaaminen jo parkissa, käännä oikealle menet vasemmalle oli monelle yllätys. Erilaiset ohjausharjoitukset liittyivät työntöohjauksen, ajolinjan, katseen käytön ja esimerkiksi takajarrun pidon merkitystä ajettavuuteen. Jarrutuksissa tehtiin löytöjä: ai tässä pyörässä on takajarrukin, tässä pyörässä ei ole takajarrua tai ei oo koskaan ollut lukossa se jne. Myös tehokas etujarru löytyi treenaamalla uusilla jarruharjoituksilla hyvin.

Lopuksi ajelimme Vehoniemelle kahville. Kivaa oli taas ja palaute oli positiivista - useimmat kokivat saaneensa rahoilleen hyvän vastineen ja varmuutta pyörän käsittelyyn.

Ehdit vielä ilmoittautumaan ensi viikonlopun Vantaan isoon Eak-tapahtumaan joko lauantaiksi, sunnuntaiksi tai molemmiksi päiviksi. Keli tulee olemaan loistava!

Kiitos Jokke järjestelyavusta ja Taerosolin väelle paikan tarjoamisesta. Taerosolin tuotteisiin kuuluvat monenlaiset painepakkauksissa myytävät puhdistus- ja huoltotarvikkeet, kannattaa tutustua valikoimiin.

#Koulutus #kuva

[jonnankoulujutut]

2. Reflektiotehtävä

Kirjansidonta 16.2.2017 klo 8:00-9:40

• Ehditkö oppia tuntemaan oppilaitasi?

Aika vähän, mutta heti oli kyllä helppo tunnistaa hiljaisimmat ja puheliaimmat oppilaat ja ehkä siinä samalla luoda omia oletuksia heidän persoonistaan ja luonteistaan. Nimiä en muista, mutta se ei näyttänyt oppilaita haittaavan.

• Minkälainen mielikuva sinulle syntyi heistä?

Luokka vaikuttaa mukavalta ja rauhalliselta. Kaikki kuunteli nätisti alun ohjeistuksen ja reippaasti myös ryhdyttiin hommiin.  Työtä myös tehtiin ahkerasti koko tunnin ajan ja kaikki saivat vihkon kokoon!

• Mieti, kuinka toimit opettajana tässä mielessä tuntia aloittaessasi.

Aloitin tunnin mielestäni hyvin. Esitykseni oli visuaalisesti kiinnostava, ja kävin pätevästi läpi kirjansidonnan historiaa, sanastoa ja työvälineitä kuitenkaan pitkästyttämättä oppilaita.

• Huomioitko oppilaat keskustelussa?

Ensimmäisen tunnin aikana yhteistä keskustelua ei juurikaan ollut, mutta kun itse jututin oppilaita, pyrin heidän kanssaan avoimeen keskusteluun ja motivoivaan kannustukseen.

• Miten sujui oppilaiden yksilöllinen ohjaus? Yksilöllinen ohjaus sujui nätisti, ja pidin huolta että jokainen oppilas saa oman aikansa oppimiseen. Koin myös konkreettisen esimerkin näytön yllättävän hyödylliseksi. Työvaiheiden ollessa tänään erityisen simppeleitä koen että olen toistanut samoja asioita varmaan tuhat kertaa! Toivottavasti se ei häirinnyt oppilaita.

• Annoitko tilaa oppilaiden omille näkemyksille? Oppilailla oli itse päätösvalta oman vihkonsa mitoista. Aika moni oppilas löysi valmiiksi leikatuista papereista itselleen sopivat vihkomateriaalit, mutta muutam

• Ehditkö kuunnella oppilaiden ajatuksia antamastasi tehtävästä jne.?

Kierrellessäni luokkaa yritin kuunnella oppilaiden mielipiteitä tehtävästä samalla kun he tekivät työtä, mutta ajattelin jättäväni palautekeskustelun ensi tunnin lopulle.

 3D teos 16.2.2017 klo 13:15-14:50

• Ehditkö oppia tuntemaan oppilaitasi? Kaikkien kanssa ehdin pari sanaa vaihtamaan, kun ryhmä oli niin pieni. Hieman ujoutta oli vielä oppilaissa kuitenkin havaittavissa. Tähän auttoi musiikin kuuntelu luokassa.

• Minkälainen mielikuva sinulle syntyi heistä?

Luokka on täynnä mukavia ja luovia oppilaita joilla kaikilla on oma visionsa ja omat kiinnostuksen kohteet. Koska luokka on erikseen kuvataiteen valinnaisluokka, oli väki hieman hiljaista kun keskityttiin hommien tekoon niin tiiviisti.

• Mieti, kuinka toimit opettajana tässä mielessä tuntia aloittaessasi. Annoin oppilaille jonkin verran omaa tilaa ja rauhan työskennellä itsenäisesti.

• Huomioitko oppilaat keskustelussa? Yhteistä keskustelutilaisuutta ei missään vaiheessa tullut, mutta kahdenkeskeisissä rupattelutuokioissa keskityin nimenomaan kuuntelemaan oppilasta ja tämän visiota.

• Miten sujui oppilaiden yksilöllinen ohjaus? Juuri rennon rupattelun kautta pyrin auttamaan oppilaita ja inspiroimaan heidän työntekoaan, mutta loppupeleissä yllättävän vähän saatiin vielä ekalla tunnilla aikaan.

• Annoitko tilaa oppilaiden omille näkemyksille? Tunnin jälkeen tuntui, että täysin vapaiden käsien antaminen jopa hidasti työprosessia. Ehkä ensi tunnin aikana saan paremmin nähdä oppilaiden omien ajatusten puhkeavan kukkaan.

• Ehditkö kuunnella oppilaiden ajatuksia antamastasi tehtävästä jne.? Kuuntelen jatkuvasti oppilaiden välisiä keskusteluja ja asennoitumista tehtävään sivukorvalla, mutta palaute jääköön ensi kertaan kun työt toivottavasti saadaan valmiiksi.

 Kirjansidonta 23.2.2017 klo 8:00-9:40

• Ehditkö oppia tuntemaan oppilaitasi? Kun alustus ei vienyt yhtä kauan, pääsin nopeasti pulpettien väliin hyörimään. Ekalta tunnilta puuttuneet ryhmäytin yhteen ja annoin heille kontaktiopetusta vihkon sidonnassa samalla tutustuen heihin. Tunnin lopuksi tulin myös iloiseksi kun oppilaat jotka vaikuttivat aluksi hieman vastahakoisilta naureskelivat jutuilleni ja toivottivat heipat lähtiessään.

• Minkälainen mielikuva sinulle syntyi heistä? Oppilaat ovat edelleen ahkeria ja kivoja tyyppejä. Luokalla on lähinnä pareittain toimivia ja itsenäisiä taiteilijoita, ryhmähenkeä ei siis juuri ollut mutta valinnaisryhmässä se on ihan ymmärrettävää.

• Mieti, kuinka toimit opettajana tässä mielessä tuntia aloittaessasi.

Ehkä juuri viime tunnilta poissa olleiden ryhmäyttäminen keskenään oli semmonen hyvä ja toimiva ratkaisu. Myös musiikin soittaminen sai aikaan rennon tunnelman ja jopa pienen puheen sorinan.

• Huomioitko oppilaat keskustelussa? Loppupalautteessa kysymykset oli nimenomaan suurimmaksi osaksi suunnattu oppilaille, esim. Oliko kivaa? Oletko tyytyväinen työhösi? Yms.

• Miten sujui oppilaiden yksilöllinen ohjaus? Kun pääsen ammattiin haluan pienen luokan. Pieniä luokkia on ihana ohjata kun kaikkien kanssa ehtii rupatella!

• Annoitko tilaa oppilaiden omille näkemyksille? Annoin. Tarjosin oppilaille paljon erilaisia materiaaleja kannen tekoon, ja kuvan sai suunnitella itse. Jopa omassa demotyössäni oli kaksi kansikuvaa monipuolisuuden maksimoimiseksi.

• Ehditkö kuunnella oppilaiden ajatuksia antamastasi tehtävästä jne.? Jätin hyvin aikaa palautteelle, jonka antotavan keksin spontaanisti paikan päällä. Palaute oli omakohtaista eikä muiden ryhmäläisten mielipiteet vaikuttaneet toisiin. Yritin siis tehdä palautteenannon mahdollisimman yksinkertaiseksi ja helpoksi. Myös palaute oli hyvää! :)

 3D teos 23.2.2017 klo 13:15-14:50

• Ehditkö oppia tuntemaan oppilaitasi?

Oppilaiden ideat alkoivat edetä myös paperille, ja tunnelma oli jälleen leppoisa. Koska alustus ei ollut yhtä pitkä kuin ensimmäisellä kaksoistunnilla, jäi minulle hyvin aikaa kierrellä ja jutella oppilaille.

• Minkälainen mielikuva sinulle syntyi heistä?

Ryhmässä oli tänään ensimmäiseltä kerralta puuttuneita oppilaita, ja heidän läsnäolonsa muodosti muutaman uuden kaveriryhmän. Muutama oppilas työskenteli kokonaan yksin, mutta se ei näyttänyt heitä häiritsevän joten annoin asian olla.

• Mieti, kuinka toimit opettajana tässä mielessä tuntia aloittaessasi.

Annoin ohjeet toimimiseen lyhyesti ja selkeästi, jotta kaikki pääsivät tekemään hommiaan, ja menin jälleen tutustumaan uusiin oppilaisiin neuvomalla heille tehtävän aloituksen erikseen.

• Huomioitko oppilaat keskustelussa? Päädyin spontaanisti lupautumaan myös seuraavan viikon ohjaajaksi, joten palaute ei tullut vielä tälläkään kertaa esille.

• Miten sujui oppilaiden yksilöllinen ohjaus? Yksilöllisyys jokaisessa oppilaassa tuli mukavasti esille, kun keskustelin jokaisen kanssa teoksen 3D elementeistä. Pohdittiin miten 3D toteutettaisiin, tarvisiko koulun hankkia siihen materiaaleja yms.

• Annoitko tilaa oppilaiden omille näkemyksille? Yritin nimenomaan auttaa oppilaiden näkemyksiä ehdottamalla teknisiä toteutustapoja niitä tukemaan.

• Ehditkö kuunnella oppilaiden ajatuksia antamastasi tehtävästä jne.?

Kun ryhmiä muodostui tuli niiden sisällä myös paremmin keskustelua jota salakuunnella. Osan salaa kuullusta palautteesta tulikin välittömästi käytäntöön ja se piti opetukseni mukavan joustavana ja spontaanina.

 3D teos 2.3.2017 klo 13:15-14:50 • Ehditkö oppia tuntemaan oppilaitasi? Koska sain yhden ylimääräisen tunnin ryhmän kanssa, alkoi oppilastuntemuksenikin jo täsmentyä. Lukihäiriöstä ja huonosta muististani huolimatta opin jopa muutaman oppilaan nimen!

• Minkälainen mielikuva sinulle syntyi heistä? Ryhmä oli jo luokkaan tullessa asennoitunut tekemisen meininkiin ja kaikilla vaikutti olevan todella mukavaa!

• Mieti, kuinka toimit opettajana tässä mielessä tuntia aloittaessasi.

Alustus oli lyhyt, ja esittelin lisätehtävän oppilaille jotka saivat työnsä valmiiksi aikaisin. Sen jälkeen päästin oppilaat työhön.

• Huomioitko oppilaat keskustelussa?

Ryhmäpaine jota isoimpien ryhmien kohdalla olisi voinut muodostua eliminoituivat käyttämälläni palautetekniikalla, jossa silmät suljettiin ja vastattiin kyllä-ei kysymyksiin kättä nostamalla. Myös kysymykset olivat suurilta osin oppilaille itselleen suunnattuja. Työt myös kerättiin yhden pöytäryhmän päälle ja niitä käytiin yhdessä läpi. En halunnut painostaa liikaa, joten yleensä kysyin mistä kappaleesta teos on tehty, ja haluaako oppilas itse kertoa prosessistaan.

• Miten sujui oppilaiden yksilöllinen ohjaus? Jälleen 3D materiaalien kanssa työskentely lähensi suhdettani oppilaisiin parhaiten, ja yhdessä etsimme ratkaisuja kolmiulotteisuuden toteuttamiseen.

• Annoitko tilaa oppilaiden omille näkemyksille? Pyrin pitämään niistä mahdollisimman tiukasti kiinni teknisen toteutuksen avustamisella, toin esimerkiksi omasta kodistani helmiäismaalia, jolla teimme puisista palloista helmen näköisiä.

• Ehditkö kuunnella oppilaiden ajatuksia antamastasi tehtävästä jne.?

Palautteenanto-tekniikkani toimi jälleen moitteettomasti, ja oppilaiden mielipiteet tehtävästäni olivat todella positiiviset. Myös minulle itselle jäi todella positiivinen fiilis tunnin jälkeen. :)

#opetusharjoittelu