#jessiekin

[fictionkinfessions]

i miss my arbok :<

- Jessie 💕

x

#fictionkinfessions #fictionkin #jessiekin #pokemonkin #teamrocketkin #mod party cat

[kinhelping]

um,, hey! i'm evan jennings from everymanhybrid, and i've already found my jeff and vin but i really wanna find my jessie too!! i'm not sure if me and jessie dated ( maybe we did, maybe we didn't. i feel like we might have been qpps though ) but we were SUPER close and kinda affectionate w each other! she always comforted me whenever i was angry, and we usually stayed up all night talking on the phone! uh, reblog the post if ?? this sounds familiar and i'll hit u up to talk more! ( im 13 jsyk!)

#everymanhybrid kin #everymanhybridkin #jessie kin #jessiekin #evan jennings kin #canon call

[musashi]

sometimes an artist just gets james right and i am sitting there clutching at my heart

#wordy wendy #james: [breathes] #my jessiekin/mareaniekin ass: AAAAAAAAAAAAAA

[fictionkinfessionsarchived]

I miss Mr James Teamrocket -__________- - Jessie #mouseblast

#fictionkinfessions #fictionkin #mouseblast #jessiekin #pkmnkin #Anonymous #mod party cat!

[cdnwineboy]

Hey Jessiekins

Want to know what I miss about you today?

Your mind... your thoughts... your wisdom

You helped me see things I never saw before... or at least see things in different ways

You changed me

I do miss learning from you

You were always so full of such amazing energy and profound insight

It helped keep me grounded

It helped me grow

It still does

I long for more...

...of you, your mind, your soul... and, if I ever earn that privilege again... of your trust and your heart

I am emptier without you, yet still more than I was

[muffintrapnano2010]

4.4 Valtasuhteet

Aamiaisen jälkeen Alicia lähti tunneilleen. Hänellä oli ensimmäisenä loitsutunti yhdessä Korpinkynnen kanssa. Opettaja Lipetit huomasi hänet ja toivotti tervetulleeksi. Muu luokka sai tehtäväkseen harjoitella oppimiaan loitsuja ja Lipetit keskittyi Aliciaan. "Kuinka paljon tiedät taikuudesta entisestään? Oletko lukenut oppikirjaa?" "En opettaja, en ehtinyt. Mutta minulla on sauva ja kaikki tarpeellinen." "Se riittää. Käydään töihin, koska sinulla on muutama loitsu opittavana että saat toiset kiinni. Aloitetaan tästä." Lipetit avasi Alician kirjan leijutusloitsun kohdalta ja näytti mallia leijuttaen höyhentä. Alicia nyökkäsi ja tarttui sauvaansa. "Vingardium Leviosa!" Sauva tuntui värähtelevän Alician kädessä kuin sähköistettynä ja höyhen pamahti pieniksi haituviksi jättäen pulpettiin palojäljen. Kaikki kääntyivät hämmästyneitä katsomaan. "Jatkakaa vain" Lipeitit huusi ja loitsi Alicialle uuden höyhenen "kevyesti, kevyesti." Alicia heilautti uudestaan ja tällä kertaa höyhen karsiutui hänen silmiensä edessä aivan kuin joku nyppisi sitä todella nopeasti. Sauva tuntui vavahtelevan ja yrittävän karata hänen otteestaan. "Tämä sauva tempuroi." "Sinä opit pian hallitsemaan sitä. Älä yritä väkisin vaan anna magian virrata. Yritämme uudestaan." Höyhenet sinkoilivat ja tuhoutuivat mitä erilaisemmilla tavoilla ja Alicia alkoi hermostua koska monet olivat jättäneet taikomisen ja vain tuijottivat häntä. Lipetit vaikutti loputtoman kärsivälliseltä ja loitsi lisää höyheniä sitä mukaan kun niitä tuhoutui. Lopulta Alicia menetti malttinsa ja käytti tahdonvoimaansa. Höyhen lennähti nytkähtäen ylöspäin ja leijui hetken ilmassa. Aliciaa katsovat oppilaat tönivät vieruskavereitaan ja supisivat. "Hän teki sen ilman sauvaa, näitkö." Lipetit suki lyhyttä partaansa ja otti kiinni alasleijailevan höyhenen. "Huomaan että olet tottunut käyttämään suoraan omaa voimaasi. Siksi myös sauvan käyttäminen tuntuu hankalalta. Mutta kuten varmaan huomasit, et pysty ylläpitämään taikuutta kovin pitkään sillä tavalla." Alicia nyökkäsi hiukan nolona mutta samalla tunsi ylpeyttä siitä että oli saanut höyhenen lentämään ilman typerää sauvaa. "Sinun tarvitsee tehdä kovasti töitä kesyttääksesi voimasi uudestaan." Lipetit sanoi. "Muuten et pysty etenemään pidemmälle." "Mutta minä pystyn jo tekemään kaikkea" Alicia protestoi. "Voin liikuttaa isojakin esineitä." "Se on täysin luonnollista. Akateemisesti kutsumme sitä villiksi taikuudeksi. Kaikilla velhoilla on kokemusta siitä, mutta usein koulutus alkaa ennenkuin he alkavat hallita voimiaan tietoisesti. Sauvan käytön ja loitsujen avulla he oppivat hienovaraisesti hallitsemaan voimiaan ja vaikka se aluksi vaikuttaa hitaalta-" Lipetit kääntyi puhumaan myös muulle luokalle, koska kaikki olivat joka tapauksessa lopettaneet. " -on saavutettava taito pian suunnattomasti monimuotoisempi ja suurempi kuin mitä voidaan saavuttaa pelkällä villillä taikuudella." "Pitääkö minun estää itseäni tekemästä - villiä taikuutta?" Alicia kysyi. "Ei suinkaan. Se on täysin luonnollista ja varsin hyödyllistä kunnes taitosi sauvan kanssa saavuttavat saman tason. Mutta kykysi on voimistunut itsekseen ja nyt sinulla on edessäsi suuri haaste sovittaessasi se yhteistyöhän sauvan ja loitsujen kanssa. Kuin yrittäisi kesyttää villihevosen, joka on tottunut elämään vapaana. Toisin kuin varsasta asti koulutettu hevonen, se ei suostu ohjaksiin helposti." Luokka kuunteli keskittyneenä opettajaansa joka ojensi kättään Alicialle "Saanko katsoa sauvaasi?" "Toki", Alicia ojensi sauvan pienelle professorille. "Ollivanders on näköjään huomannut saman ja antanut sinulle sauvan joka on tarpeeksi luja. Sinä onnistut takuulla jos jaksat yrittää. Mitä nopeammin käyt toimeen, sen helpompaa sinulla on jatkossa." Tunnin lopuksi professori antoi Alicialle pussillisen höyheniä harjoittelukappaleiksi ja muille kasan läksyjä. Alicia lähti muiden kanssa hämmentyneeltä tunnilta. Korpinkynnet katselivat häntä kiinnostuneena ja Luihuiset välttelivät. "Friikki" hän kuuli huonetoveriensa sanovat toisilleen. Jotkut asiat eivät näköjään muutu, vaikka olenkin taikakoulussa, Alicia mietti itsekseen ja sulloi höyhenpussin laukkuunsa. Muut tunnit olivat rauhallisempia, mutta kukaan varsinkaan Luihuisesta ei näyttänyt halukkaalta tutustumaan Aliciaan. Tuntien jälkeen Alicia meni suureen saliin ja odotti Mindyä. Tämä saapui pian ystäviensa kanssa höpöttäen. "Hei Alicia. Miten eka päiväsi on mennyt?" Mindy kysyi heidän kaikkien istuutuessa Puuskupuhin pöytään. "Oletko varma että sinun kannattaa jäädä istumaan meidän pöytäämme" Jessie kysyi Alicialta. "Luulenpa että minua vihataan jo muutenkin. Mieluummin istun teidän kanssanne." "Millaisia sinun huonekaverisi ovat?" Mindy kysyi. "Juoruavia kanoja. Tulee ikävästi mieleen Emilia." "Ei kai." "Joo, loitsutunti ei mennyt kovin hyvin." "Hei, ei hätää. Eka loitsutunti ei onnistu kenelläkään hyvin", Marleena virnisti. Alicia hymyili heikosti ja katseli Mindyä ystävineen. He kaikki hymyilivät ja näyttivät siltä kuin voisivat milloin vain ruveta nauramaan. Katse Luihuisten pöytään kertoi Alicialle että hänen poissaolonsa oli huomattu. Hän ei välittänyt. "Hei Mindy, voidaanko jutella ruuan jälkeen." "Joo, tottakai. Haluatko apua läksyissä?" "No sitäkin kyllä." "Mennäänkö katsomaan huispauskenttää?" Mindy kysyi heidän saatuaan illallisen syötyä. "Mennään vain. Mitä on huispaus?" "Minä voin selittää, Ginny kertoi siitä kaiken minulle." He kävelivät ulos isoista ovista ja pitkin nurmikenttää. Huispausareenan korkeat katsomot heittivät pitkiä varjoja ja lintujen ja pöllöjen äänet kuuluivat metsän suunnalta. "Minä pidän tästä koulusta kovasti. Täällä on niin omanlaisensa tunnelma", Mindy sanoi ahmien maisemaa katseellaan. "Sinä tosiaan näytät kuuluvan tänne." "Minusta surkit ja verenpetturit eivät kuulu tähän kouluun!" Mindy ja Alicia pyörähtivät ympäri. Malfoy seisoi heidän takanaan polulla. Häntä seurasi muutama luihuinen, joista suurin osa näytti olevan ykkösluokkalaisia. Heti Malfoyn takana oli kaksi isoa pojankörilästä, jotka virnistelivät typerän näköisinä. "Lähetin juuri isälleni pöllön ja kerroin miten huonosti asiat ovat. Voi olla että eräs surkki joutuu lopettamaan aikasemmin kuin haluaisi." Luihuiset naureskelivat pojan takana ja tämä virnisti yleisölleen. "Dumbledore sanoi että saan opiskella täällä", Mindy sanoi vastaan. "Voi voi, mutta Dumbledore ei päätä kaikkea. Minun isäni ja muut rahoittajat päättävät lopulta kuka lähtee ja kuka jää. Ja kuka kaipaisi surkkia ja sekopäätä, joka ei tiedä mitä taikasauvalla tehdään?" Luihuiset nauroivat kovempaa ja Malfoy astui lähemmäksi kaksi poikaa kintereillään. "Ehkä olisi parasta lähteä samantien. Nyt kun salaisuuksien kammio on avattu, voi kuraverisille käydä kalpaten." Malfoyn puhuessa joukko piiritti Alician ja Mindyn. Mindy katsoi ympärilleen hätäisesti ja veti Aliciaa kaavunhihasta. "Mennään, ei Malfoystä pidä välittää." "Ei pidä välittää?" Malfoy sanoi ja veti taikasauvansa esiin. "Kai tajuat että minä olen kakkosluokkalainen, kuten myös Grappe ja Goyle tässä. Ehkä annamme teille hiukan paiseita, huono veri aiheuttaa niitä usein." Malfoy ja pojat osoittivat heitä taikasauvoillaan. "Mitä sanotte? Goyle, sinä ensin." Mindy katsoi hätääntyneenä Aliciaa joka ei ollut liikahtanut vaan tuijotti Malfoytä kulmat kurtussa ja silmät säkenöiden. "Anna mennä Goyle!" Malfoy huusi ja ympäröivästä joukosta kuului kiljuntaa ja kannustushuutoja. Goyle virnisti leveästi ja kohotti sauvaansa. "POIS!" Alicia huusi yhtäkkiä ja kaapu hulmahtaen osoitti sormellaan Goylea. Goyle hämmentyi hetkeksi ja samassa lennähti selälleen maahan ja liukui nurmikkoa pitkin monta metriä kyntäen siihen mutaisen vanan. "Mitä?!" Malfoy käännähti katsomaan ja suuntasi sitten oman sauvansa kohti Aliciaa. "EI!" Alicia huusi uudestaan ja polki jalkaa. Kuului terävä pamaus ja Malfoy lennähti myös ilman poikki. Alicia käänsi katseensa toiseen pojista joka alkoi perääntyä. "Mennään", Alicia tarttui Mindy kädestä ja lähti kävelemään suoraan kohti Malfoyta ja linnaa. Malfoy kompuroi pystyyn nelinkontin ja perääntyi pois heidän tieltään. "Friikki!" Malfoy huusi heidän peräänsä. Mindy ja Alicia eivät pysähtyneet mutta Alicia katsoi heidän peräänsä että kukaan ei lähettäisi loitsua heidän selkänsä takana. "Se oli täpärällä. Mitä sinä oikein teit?" Mindy kysyi heidän päästyään sisään eteishalliin. "Lipetit sanoo sitä villiksi taikuudeksi. Minä harjoittelin sitä sillä aikaa kun olin vielä kotona." "He näyttivät todella pelästyneiltä." "Ja kostavat minulle varmasti jotenkin." "Sinun pitäisi kertoa omalle opettajallesi." "Ai Kalkarokselle. Mitä luulet hänen tekevän?" Mindy oli hiljaa ja kävelivät linnan portaita ylös päämäärättömästi ylempään kerrokseen. "Voisitko sinä vaihtaa tupaa?" "En usko, Kalkaros itse sanoi aamulla että lajitteluhatun päätös on sama kuin Luihuinen itse olisi valinnut minut." "Mitä jos vanhemmat oppilaat käyvät kimppuusi. Voitko sinä heille mitään?" "Mindy, mieti itseäsi. Sinulla ei ole taikavoimia ja he tietävät että sinä olet minun paras kaverini. He voivat käydä sinun kimppuusi." "Äh, älä huolehdi minusta. Minä olen aina Jessien ja muiden kanssa. - Alicia?" Alicia oli pysähtynyt äkkiä ja Mindy katsoi ympärilleen. Sernällä kiilteli verenpunaisia kirjaimia, jotka näyttivät vastatehdyiltä. "Tämä on se käytävä!" Mindy henkäisi. Kirjainten alla oli puinen tuoli ja muuten käytävä oli autio. Mindy käveli katsomaan kirjaimia lähempää ja kosketti niitä varovasti. "Se on niinkuin maalia." "Ja tosi vaikuttavan näköinen. Ei ihme että Malfoy on niin täynnä itseään." "Niin Jessiekin sanoi, salaisuuksien kammio liittyy Luihuiseen ja hänen perilliseensä." "Mikä näissä ihmisissä on vikana. Kaikki tämä veren arvokkuus. Ihan niinkuin rasismia", Alicia sanoi katsellessaan kirjamia. "Aika lailla samanlaiselta se vaikuttaa", Mindy sanoi hiljaa. "Ja me olemme heistä kaikkein pahimpia ja minä kaikkein pahin. Jästisyntyinen surkki." Käytävässä oli hiljaista ja verikirjaimet kimmelsivät. Alicia ja Mindy lähtivät takaisin alas. "Kaipa pitää mennä läksyjen pariin", Mindy sanoi. "Mennäänkö suureen saliin tekemään niitä yhdessä", Alicia kysyi. "En tiedä, meillä on tapana tehdä niitä oleskeluhuoneessa." "No voinko minä tulla sinne?" "Muut eivät välttämättä pidä siitä, mutta minua ei haittaa ainakaan." "No minä tulen jos se sopii kavereillesi." Jessie ja muut toivottivat Alician lämpimästi tervetulleeksi ja he tekivät läksyjä yhdessä. Muut puuskupuhit katselivat Alician vihreää univormua, mutta kukaan ei sanonut mitään. Seuraavana päivänä Mindyllä oli jälleen loitsujen tunti yhdessä rohkelikkojen kanssa. Hän odotti luokan edessä että ehtisi jutella Ginnyn kanssa. Oppilaita kerääntyi paikalle mutta Ginnyä ei näkynyt missään. Mindy alkoi olla hermostunut. Entä jos Ginnyn kimppuun oli hyökätty? Lipetit saapui paikalle ja hoputti Mindyä sisälle. "Ihan heti professori." Mindy kuuli askelia ja ilahtui nähdessään Ginnyn juoksevan pitkin käytävää kaapu hulmuten. "Ginny!" Mindy heilutti kättään mutta Ginny vain mulkaisi häntä rynnätessään luokkaan. Mindy jäi hölmistyneenä seisomaan käytävään ja katsomaan Ginnyn perään. Tämän silmät olivat näyttäneet punertavilta. Kello kajahteli ja Mindyllekin tuli kiire luokkaan. Tunnin aikana hän katseli Ginnyä joka näytti aivan normaalilta. Tunnin loputtua hän yritti päästä uudestaan juttelemaan Ginnyn kanssa. "Hei, Ginny." Ginny oli rohkelikkokaveriensa seurassa ja oli kuin ei huomaisikaan Ginnyä. Mindy katseli hänen peräänsä, mutta seuraava tunti olisi kasvihuoneella ja rohkelikot olivat menossa jonnekin muualle. Alicia oli omalla tunnillaan ongelmissa. Läksyä tosiaan oli valtavasti ja kaikki olivat häntä pitkälti edellä. Taikasauva temppuili hänelle edelleen ja hän turhautui usein sen käyttämiseen. Muista Luihuisista ei ollut mitään apua, he enemmänkin näyttivät innolla seuraavan hänen kamppailuaan. Ruokatunnilla Mindy yritti nähdä Ginnyä uudestaan kurkotellen ympäriinsä samalla kun yritti syödä ja pysyä mukana oman pöytänsä keskusteluissa. Lopulta punainen tukka leimahti sisään oviaukosta. "Miten hän ehtii syödä vielä tässä ajassa?" Ruokatunti oli miltei lopuillaan ja Mindy jäi odottamaan Ginnyä suurten ovien vierelle. Hänen vierellään oli yksi koulun haarniskoista. Mindy kuunteli aulassa juttelevien ihmisten puheita. Monet puhuivat verikirjaimista ja hyökkäyksistä ja vaikuttivat pelokkailta. Mindy ei ollut varma pitäisikö hänen pelätä vai ei. Alician ja muiden mielestä hyökkäys saattoi olla vain jonkun ylemmän luokan oppilaan tekemä, joka halusi pelotella jästisyntyisiä. Mutta opettajat vaikuttivat ottavan asian hyvin vakavasti. Mindyn mietteet keskeytyivät kun hän näki Ginnyn tulevan suuresta salista. Ginnyn tullessa oviaukkoon Mindy lähti häntä kohti mutta ei ollut ainoa. Lähistöllä olevan haarniskan takaa pomppasi äkkiä kaksi karvaista olentoa suoraan Ginnyn kimppuun. "MINÄ OLEN LUIHUISEN HIRVIÖ - GRAAAH!" Ginny hyppäsi säikähdyksestä ilmaan ja perääntyi takaisin saliin karvaisten olentojen heilutellessa käsiään ja muristessa. Sitten olennot rupesivat nauramaan ja ottivat päänsä irti. Niiden tilalle tuli kaksi punatukkaista pojanpäätä, jotka näyttivät aivan samanlaisilta. Ginnyn näytti yhtäaikaa vihaiselta ja hämmentyneeltä poikien virnistellessä. Mindy tuli lähemmäksi ja ohitti pojat. "Älkää pelotelko minua! Minä sain juuri syötyä!" Ginny sanoi lujasti. "Älä nyt, et kai väitä että pelästyit meitä oikeasti?" Toinen pojista kysyi ilkikurisesti. "Tuo ei ollut yhtään hauskaa." Pojat kohauttivat hartioitaan yhtä aikaa ja lähtivät portaita ylös. "Tuo oli minusta tosi ärsyttävää" Mindy sanoi Ginnylle poikien mentyä. "Ovatko he sinun isoveljesi joista kerroit." "Ovat, kaksi idioottia." Ginny kääntyi tuijottamaan Mindyä. "Mutta he ainakin ovat rehellisiä siitä millaisia ovat." "Mitä?" Ginny nakkasi niskojaan ja jätti Mindyn jälleen yksin seisomaan. Mindy ei saanut olla yksin pitkään. "Mindy hei, mennään. Ehditään olla vähän aikaa pihalla ennen tuntia." Claire ja Marleena olivat saaneet syötyä ja olivat Mindyn vierellä ovella. "Joo, okei." He kävelivät pihalla mutta Mindyn ajatukset pyörivät Ginnyssä. Mitä tämä oli tarkoittanut puhumalla rehellisyydestä?" "Hei Mindy, mitä oikein mietit?" "Äh, yhtä juttua vain. Ei se ole mitään vakavaa." Mindy ei nähnyt Ginnyä uudestaan kunnes he olivat kaikki kerääntyneet illalliselle suureen saliin. Mindy väijyi Ginnyä jälleen ja aikoi selvittää asiat. "Mindy, sinä olet ollut ihan muissa maailmoissa koko päivän. Mikä sinulla on?" Tällä kertaa kysyjä oli Jessie ja Mindyn oli vaikea olla vastaamatta. Jessie kuulosti todella huolestuneelta. "Se minun rohkelikkokaverini Ginny, hän ei jostain syystä tahdo enää puhua minulle. En ymmärrä mistä hän olisi voinut niin vihastua." "Voisiko olla että hänen mielestään sinä valehtelit hänelle, kun sanoit olevasi Alicia?" "Mutta minähän tein sen siksi että Alician ei tarvitsisi tulla." "Niin, mutta Ginny ei välttämättä näe sitä silleen. Sitäpaitsi hän on rohkelikko. Heille on tosi tärkeää kunnia ja sellaiset jutut." "Luuletko että hän ymmärtää jos selitän hänelle?" "Toivottavasti, hän vaikuttaa ihan järkevältä." "Tuolla hän nyt menee. Minä yritän jutella hänelle." "Onnea." Mindy nousi Puuskupuhien pöydästä ja lähti kohti ovia samaa vauhtia Ginnyn kanssa. Hän tavoitti tämän ovilla. "Ginny. Kuuntele, anna minun selittää." Ginny vilkaisi taakseen ja hidasti hiukan vauhtiaan. Mindy sai hänet kiinni ja he lähtivät nousemaan portaita. "Oletko sinä vihainen siksi että väitin olevani Alicia?" "Se ei ollut rehellistä, minä oikeasti luulin niin koko ajan. Sitten et viitsinyt kertoa minulle ennenkuin koko koulu sai tietää." "Se tapahtui kovin äkkiä, mutta minun ei ollut tarkoitus loukata sinua. Se koko juttu oli tosiaan sen takia että kukaan ei huomaisi Alician puuttuvan." "Mikä sitten muka oli niin tärkeää että hän ei voinut tulla kouluun heti ja et voinut kertoa kavereillesi kuka oikeasti olet?" Ginny asettui seisomaan uhmakkaasti porrastasanteella ja katsoi Mindyä ylhäältä päin. "No, äh en voinut kertoa kun minunhan ei alunperin pitänyt ollenkaan tulla tänne, joku olisi voinut kuulla nimeni." "Entä se Alicia, miksi hänen piti jäädä kotiin? Ja sen on parasta olla tosi hyvä syy." Ginny näytti siltä että hän ei ollut hyväksymässä mitään puolinaisia selityksiä. Hän kääntyi lähteäkseen ja tuhahti. Mindy katsoi äkkiä että ketään ei ollut lähettyvillä nousi portaat ylös Ginnyn vierelle. "Et sitten kerro kenellekään, mutta se oli siksi että - että hän oli ihastunut yhteen poikaan." Mindy katsoi varovasti Ginnyä nähdäkseen tämän reaktion. Ginny nielaisi. "Hän tarvitsi vain vähän aikaa että ehtisi puhua sille pojalle. Siksi minä tulin hänen sijastaan. Koko jutun idea oli vain että kukaan opettajista ei tajuaisi. Ja minä haluaisin olla sinun kaverisi, ilman sinua en olisi selvinnyt siitä venematkastakaan." Mindy höpisi koska Ginny oli vain hiljaa. "Se on ihan okei", Ginny sanoi. Mindy katsoi Ginnyä läheltä ja näki tämän silmissä jälleen ikäänkuin itkun jälkiä. "Ollaanko kavereita?" "Okei", Ginny sanoi nopeasti ja kääntyi äkkiä ja lähti juoksemaan portaita ylös. Tällä kertaa Mindy ei lähtenyt perään vaan huokaisi syvään. Ginny oli tosiaan järkevä ihminen eikä varmaan lavertelisi muille. Olikohan Ginnyllä jotain huolia, siis pelottelevien veljien lisäksi. Mindy lähti takaisin alas mutta ala-aulassa hän kohtasi Malfoyn ja tämän kaksi hännystelijää. "Surkkihan se siinä, koulumme erikoisuus. Matkalla leikkimään taikomista?" Malfoy kavereineen sulki Mindyltä tien Puuskupuhien käytävään. Hallissa ei ollut juuri muita, eikä Mindy tuntenut heistä ketään. "Ehkä teidän pitää näyttää vähän mallia miten taikasauvaa käytetään", Malfoy sanoi ja osoitti Mindyä sauvallaan. "Kirjoitin muuten isälle ja kerroin millaista porukkaa tänne nykyään otetaan, voi olla että sinut kutsutaan rehtorin luo piakkoin ja päädyt takaisin jästivanhempiesi riesaksi-" Malfoy heristeli sauvaansa ja vilkaisi sitten ärtyneesti toista pojista "Grabbe! Lahoaivo, unohditko jo mitä sinun piti sanoa?" "En! Siis tota-" poika änkytti ja heristi sormeaan Mindylle "-jos he vielä tunnistavat sinut." "Niin sitä pitää", Malfoy virnisti. Mindy ei pitänyt tästä yhtään ja alkoi perääntyä takaisin portaikkoon, mutta Malfoy huusi jotain ja heilautti sauvaansa. Siitä lensi kirkkaanpunainen välähdys suoraan Mindyn naamalle. Mindy räpytteli silmiään ja tunsi menettävänsä tasapainonsa. Malfoy ja toiset nauroivat ja lähtivät kohti omaa käytäväänsä. Mindy lähti kohti omaansa ja tunsi miten kasvoja alkoi kirvellä. "Mindy?! Mitä sinulle on tapahtunut?!" Jessie nousi seisomaan ja tuli Mindyn luokse tämän tullessa sisään oleskeluhuoneeseen. "Se oli Malfoy, hän manasi jotakin. Se oli punainen välähdys." Jessie otti Mindyä hartioista ja katseli häntä huolestuneen näköisenä. "Kirvelee tosi pahasti. Mitä se on?" Mindy kysyi hätääntyneenä. "Tuota, lienee parasta että mennään sairaalasiipeen. Äläkä koske kasvoihisi." Jessie pyöräytti Mindyn ympäri ja ohjasi tämän takaisin ulos. He lähtivät pitkin käytävää kohti sairaalasiipeä. "Mukavasti sanottuna naamasi näyttää siltä kuin mehiläispesä olisi käynyt kimppuusi", Jessie sanoi. "Nyt Malfoy meni liian pitkälle, hän tiesi että et voinut puolustautua. Minä menen kertomaan rehtorille." "Hän sanoi että on kertonut isälleen että minä opiskelen täällä." "Se liero. Juuri hänenlaisiaan minun sukuni on täynnä. Jatkuvasti puuttumassa siihen millaisia muiden pitäisi olla." Sairaalasiipeen oli onneksi lyhyt matka. Jessie kolkutti ovelle ja hilkkapäinen noita tuli avaamaan. "Voi kauhistus tyttö, mitä sinulle on käynyt?" "Draco Malfoy loitsi minut." "Tulkaa heti sisään, minulla on vasta-ainetta." Noita päästi Mindyn ja Jessien sisään pitkään korkeaan saliin, jota reunustivat vuoteet ja niiden eteen vedettävät verhot. "Käy istumaan", noita sanoi Mindylle ja alkoi penkoa isoa puista kaapistoa. Mindy istui sängyn reunalle ja Jessie jäi seisomaan hänen viereensä. "Älä huoli, tämä voide hoitaa ne pian pois." Noidalla oli kädessään hillopurkin näköinen astia täynnä vaaleankeltaista ainetta. "Tämä saattaa kirvellä hiukan." "Kirvelee jo nyt." "Hiukan enemmän siis, mutta se menee pian ohi. Sulje silmät." Mindy sulki silmänsä ja tunsi miten jäisen viileää nestettä levitettiin hänen kasvoilleen. Kasvot tuntuivat jäätyvän. "Kas noin, nyt vain pidätät halua koskea kasvoihisi." Kutina äityi todella pahaksi ja Mindy irvisteli. Tuntui kuin kasvoja tökittäisiin pienillä neuloilla. Halu raapia oli kauhea. Joku tarttui Mindyn käsiin tiukasti. "Minä tässä", Jessien ääni kuului hänen edessään. Mindy nyökkäsi ja otti ystävänsä käsistä tiukasti kiinni. Kädet olivat pehmeät, mutta varmat. Mindy kuvitteli haistavansa pergamentin ja musteen tuoksun. Kipu ja kutina yltyivät edelleen ja Mindy ei kestänyt enää. Hän koitti vetää kätensä vapaiksi mutta Jessie piti tiukasti kiinni. "Ei enää kauaa, ne ovat jo katoamassa", Jessie sanoi ja veti kädet takaisin. "HNGGGNNG" Mindy mutisi hampaidensa välistä ja tempoi käsiään, mutta ei saanut niitä irti. Mindy kiemurteli ja koitti keskittyä mihin tahansa muuhun kuin kasvoihinsa. Kipua kesti vielä monta sekuntia, kunnes pistely lakkasi ja suli lämmöksi, joka tuntui hohtavan koko pään läpi. "Tämä on samalla oivallista ihovoidetta, mutta harva viitsii käyttää sitä pistelyn vuoksi", noidan ääni sanoi kauempaa. "Voit nyt avata silmäsi. Mindy avasi silmänsä varovasti ja näki aivan edessään Jessien tummansiniset silmät. Jokin Mindyn sisällä hypähti ja hän oli äkkiä todella tietoinen siitä että Jessie oli niin lähellä ja piti hänen käsistään edelleen tiukasti kiinni. "Tuota, voit päästää irti nyt", Mindy sanoi tuijottaen Jessietä silmiin kuin hypnotisoituna. "Oho, sori." Jessie päästi irti ja astui kauemmaksi. Mindy nousi seisomaan. "Kiitos, tuota..." "Matami Pomfrey on nimeni. Hyvä että tulitte samantien. Ja menkää samantien sanomaan opettajallenne tästä. Tällaiset kiroukset ovat ehdottoman kiellettyjä." "Me menemme. Kiitos." Jessie ja Mindy lähtivät ja Pomfrey sulki ovet heidän perässään. Kävellessään käytävää pitkin Mindy tunsi kasvojensa kihelmöivän mukavasti. Luultavasti se johtui vain voiteesta. "Hei, kiitos että autoit. Minä olisin muuten kaapinut sen mönjän pois samantien." "Ei mitään. Mutta se tosiaan puhdisti naamasi." "Pitää muistaa tuo myöhemmin kun - tarvitsee näyttää nätiltä tai jotain." "Joo." Käytävät olivat autiot ja heidän askelensa kaikuivat kiviseinistä. "Onkohan Verso vielä paikalla?" "Toivotaan, mutta me näemme hänet kuitenkin huomenna." "Saakohan Malfoy jotakin rangaistusta?" "Kyllä hänen pitäisi, mutta sitä voi olla vaikea todistaa. Joku varmaan on valmis sanomaan että hän oli oleskeluhuoneessa koko ajan." He pääsivät opettajanhuoneen ovelle ja koputtivat siihen. McKarmiva avasi oven ja katsoi heitä pitkin koukkoista nenäänsä. "Niin?" "Etsimme professori Versota. Onko hän vielä koululla?" "Ei ole, mitä asianne koskee?" Mindy ja Jessie vilkaisivat nopeasti toisiaan. "Draco Malfoy loitsi Mindyn naaman täyteen paiseita, professori. Tulemme juuri sairastuvasta, jossa Pomfrey hoiti ne pois voiteella" Jessie selitti ja Mindy nyökytteli. "Vai niin. Minä kerron Versolle aamulla. Teitä kutsutaan jos tarvitsemme teitä. Voitte mennä." "Kiitos professori, hyvää yötä." McGarmiwa sulki oven ja tytöt lähtivät takaisin Puuskupuhien huoneeseen. "McGarmiwa on pelottava, mutta reilu." "Siltä minustakin on alkanut tuntua. En ehkä kuitenkaan haluaisi olla hänen tuvassaan." Alicia istui luihuisten oleskeluhuoneessa. Hän oli vallannut itselleen nojatuolin läheltä takkaa ja piti tavaroitaan pienellä pöydällä. Koko päivä oli taas mennyt läksyjen tekemiseen, mutta loppu alkoi häämöttää. Alicia kuuli miten ovi aukesi ja sitten Malfoyn ärsyttävä ääni kaikui huoneessa. "Tiesittekö muuten että kuraverisyys saattaa aiheuttaa ihottumaa?" Huoneesta kuului satunnaista naurua ja Malfoy jatkoi juttua. Alicia heristi korviaan. "Voi olla että se surkki ei enää kauaa rumenna koulupäpäiviämme. Lähetin isälle kirjeen ja hän ottaa Dumbledoreen yhteyttä. Luulisi että muutkin rahoittajat ymmärtävät että on järjetöntä opettaa surkeille mitään." Kyse oli Mindystä, hänelle oli tehty jotain! Takkatuli roihahti ja Alician tavarat helisivät pöydällä. Malfoy onneksi lopetti puhumisen eikä näyttänyt huomaavan Aliciaa. "Keskity läksyihin!" Alicia sanoi itselleen "Mindyn kaverit pitävät hänestä huolen." Alicia väänsi aineen loppuun ja otti pinosta seuraavan tehtävän. Kättä särki ja Alicia hieroi sitä tulen lämmössä. Pian olisi viikonloppu. Hän tekisi kaikki tehtävät vaikka sitten kuinka huonosti, kunhan pääsisi muiden kanssa tasoihin. Toivottavasti Mindy ei joutuisi enempiin hankaluuksiin. Alicia tuijotti tanssivia liekkejä ja mietti ystäväänsä. Mindyn olisi turvallisinta olla takaisin kotona, mutta hän halusi niin kovasti olla täällä. "Entä haluanko minä?" Alicialle ei ollut muita kavereita kuin Mindy, ilman häntä tämäkin koulu tuntuisi paljon pahemmalta, vaikka he eivät voineetkaan enää jutella joka välitunnilla. Alicia ei ollut tänään ehtinyt puhua Mindylle ollenkaan. "Huomenna sitten, on perjantai. Ehdin nähdä häntä illalla." Alicia lähti oleskeluhuoneesta vasta kun tuli oli hiipunut hiillokseksi. Heidän makuuhuoneessaan paloi himmeästi yksi lampuista. Oli hiljaista ja muiden sänkyjen verhot oli vedetty kiinni. Alicia meni omaan sänkyynsä ja alkoi käydä nukkumaan. Hän ei kuitenkaan saanut unta. Selkää ja rannetta särki ja pää tuntui olevan täynnä loitsuja ja liemireseptejä. Hän makasi valveilla ties kuinka pitkään. Hän alkoi kuulla puhetta, mutta se ei tuntunut unelta. Alicia avasi silmänsä ja nousi varovasti istumaan. Joku aivan selvästi puhui sängyn ulkopuolella. Liikkuen niin hiljaa kuin vain osasi, Alicia hivuttautui sängyn nurkkaan kuuntelemaan. "Tuletteko te, ne lähtevät kohta." "Älä hoputa, onko minun tukkani hyvin?" Alicia tunnisti huonetoveriensa äänet, kaikki kolme vaikuttivat olevan lähdössä jonnekin. Tähän aikaan yöstä. "No niin, mennään." Askeleet kopisivat ja ovi kävi. Alicia odotti hetken ja hyppäsi sitten ulos sängystään. Toisten verhot oli vedetty edelleen kiinni. Alicia veti nopeasti kengät paljaisiin jalkoihinsa ja kaavun ylleen. Hän lähti ovesta käytävälle ja kuuli ääniä oleskeluhuoneesta. Alicia hiipi ovelle ja avasi sen raolleen kurkistaen oleskeluhuoneeseen. Sen keskelle oli kokoontunut joukku vanhempia oppilaita. Kaikilla oli kaavut yllään ja luudat käsissään. Alician huonetoverit olivat kerääntyneet kauemmaksi joukosta. Kaikki huoneessa näyttivät olevan tyttöjä. Touhua näytti johtavan tyttö, jolla oli otsallaan lentäjänlasit ja punaiseksi värjätty lainehtiva tukka. "Hei skidit, jos te tulette mukaan ja jäätte kiinni niin saatte tosissaan katua sitä, ymmärrättekö?" Alician huonekaverit vakuuttelivat ja nyökyttelivät innokkaina. "Okei, sitten mennään." Joukko liikehti kohti huoneen nurkkaa. Alicia näki miten salattu oviaukko avautui ja joukko meni siitä läpi. Alicia ei epäröinyt vaan juoksi perään. Kukaan ei joukosta ei katsellut taakseen ja Alicia pääsi käytävään ennenkuin se sulkeutui. Edessä joukko piirtyi valkoista kirkasta valoa vasten, joka heilui joukon kärjessä valaisten kosteaa kivikäytävää. Käytävä kulki suoraan, mutta oli todella kostea ja matala. Alicia kulki reilusti joukon perässä pysyäkseen pimeydessä. Lyhyen kävelyn jälkeen käytävä alkoi nousta ja edessä oleva valo sammutettiin. Viileä ilma puhalsi käytävään ja Alicia veti kaapua tiukemmin ympärilleen. Alicia odotti että kaikki pääsivät ulos ennenkuin uskalsi liikkua. Hänen päästessään uloskäynnille joukko oli levittäytynyt linnan nurmelle. Oviaukko oli keskellä korkeita kivenlohkareita, joista yksi oli kääntynyt sivuun toimien ovena. Alicia päätti pysytellä kivien suojassa. Pienen matkan päässä oli kolme pienempää hahmoa ja pidemmällä oli joukko pidempiä hahmoja luutien kanssa. "Lennetään aluksi linnan ympäri. Viimeinen häviää sirpin muille!" kuului punatukkaisen tytön ääni. Pidemmät hahmot nousivat luudilleen. "Valmiina! Hep!" sanojen kajahtaessa joukko nousi ilmaan yhdessä pyrähdyksessä kuin korppiparvi. Mustat hahmot hulmahtivat halki ilman ja katosivat pian pimeydessä häämöttävän linnan tornien taakse. "Pyysin äitiä lähettämään luudan samantien, sanoin että minulle kelpaa vain tulisalama!" "Minäkin pyysin luutaa isältä, mutta hän on niin typerä että ei varmaan osta sitä minulle. Onneksi minulla on setä." "Minullahan on jo käytännössä luuta, kunhan se vain saadaan lähetettyä. Siinä voi kestää koska tilasin erikoismallin." "Minullekin tulee erikoismalli. Siinä on jalkapidikkeet ja lyhdynpidike." Alicia kuunteli huonekaveriensa kerskailua ja piti silmällä taivasta palaavien luutien varalta. Toiset huomasivat joukon ensin. Lentäjät näkyivät tähtitaivasta vasten heikosti. Kaksi hahmoa oli aivan kärjessä ja laskeutuivat aivan yhtäaikaisesti. Muut olivat aivan heidän perässään ja pian alkoi väittely siitä kuka olikaan ollut viimeisenä. "Nyt lähdetään tylyahon ympäri! Skidit takaisin sänkyyn, ovi avautuu kun sanotte 'käärmenoita'", punatukkainen tyttö jakoi jälleen ohjeita. Alicia piiloutui nopeasti kiven taakse ennenkuin toiset tytöt kääntyivät palatakseen. Kolme hahmoa ohittivat hänet mutta eivät huomanneet häntä keskustellessaan vaimealla äänellä keskenään. Alicia livahti heidän peräänsä sisään ja seurasi heitä. Alicia jäi odottamaan salakäytävään tyttöjen mentyä, kunnes oli varma että he olivat menneet jo nukkumaan. "Käärmenoita" Alicia kuiskasi ja ovi aukesi ääneti luihuisten oleskeluhuoneeseen. Se oli tyhjä ja hämärä. Alicia luikki heidän huoneensa ovelle ja kuunteli. Sisällä oli hiljaista. Alicia otti kenkänsä ja viittansa pois ja vei ne vessaan reunimmaiseen koppiin aikoen hakea ne heti aamulla. Hän käveli paljasjalon takaisin huoneeseen ja meni suoraan sänkyyn. Tuntui kuin häntä katseltaisiin verhojen lomasta, mutta Alicai toivoi että he uskoisivat hänne käyneen vain vessassa. Aamulla Alicia ryntäsi heti aamusta vessaan ja löysi kenkänsä ja kaapunsa sieltä mihin oli ne jättänyt. Hän laittoi ne muiden vaatteidensa päälle ja lähti aamiaiselle. "Mindy!" "Alicia!" Alicia ryntäsi Puuskupuhien pöytään. "Et arvaa mitä yöllä tapahtui. Muuten, mitä sinulle tapahtui eilen? Kuulin kun Malfoy kerskui jollakin ilkityöllään." "Hän ja ne kaksi muuta yllättivät minut aulasta. Malfoy kirosi minulle jotakin paiseita naamaan, mutta Matami Pomfrey paransi ne helposti." "Sinun ei pitäisi mennä itseksesi. Malfoy vihaa sinua sen takia mitä minä tein." "Äh, me kerroimme opettajalle. Tuskin hän uskaltaa uudestaan." "Hän vaikuttaa siltä ettei välitä vaikka menettäisi kuinka paljon pisteitä tuvalleen." "Ääliö." "Nilkki." Mindy tehosti sanojaan survaisemalla haarukkansa makkaraan. "Mutta hei, viime yönnä en saanut unta ja kuulin kuinka huonekaverini lähtivät ulos keskellä yötä. Siellä oli koko joukko vanhempia oppilaita luutien kanssa. Menin salaa heidän perässään salakäytävää pitkin ulos. Vanhemmat oppilaat ottivat luutakilpailuja ja lähtivät jonnekin tylyahoon." "Se on kylä, vanhemmat oppilaat saavat välillä vierailla siellä", Mindy kertoi. "Kuulin Jessieltä." "He varoittivat huonekavereitani kertomasta kenellekään." "Tietysti, eihän koulusta saa poistua yöksi. He olisivat pahassa pulassa jos he jäisivät kiinni." "Hmm, ehkä hyvä pitää tämä mielessä." "Tiesitkö että huomenna on huispausottelu?" "Huispaus? Se oli se urheilulaji?" "Joo, haluatko lähteä katsomaan." Alicia katsoi innoissaan olevaa Mindyä ja vertasi näkyä odottaviin läksyihin. "Haluan, mennään. Kuka pelaa ketä vastaan?" "Rohkelikko vastaan Luihuinen. Kaikki puuskupuhissa haluavat nähdä miten he pelaavat että oma joukkueemme voi valmistautua." "Ketäköhän Luihuisen joukkueessa on? Minä taisin kuulla ohimennen kun he puhuivat pelistä." "Oletko vielä saanut kavereita?" "En, enkä halua. Olen lähinnä tehnyt läksyjä yrittäen epätoivoisesti saada muut kiinni." Alicia söi aamiaista Puuskupuhien kanssa ja sen jälkeen hän ja Mindy lähtivät kumpikin tunneilleen. Mindy tapasi professori Verson mennessään tunnille. "Neiti Fairbanks. Kuulin McGarmiwalta mitä oli tapahtunut ja Pomfrey vahvisti sen. Malfoylle annettiin jälki-istuntoa. Jos hän edes osoittaa sinua sauvallaan vielä, hänet erotetaan. Sinun tulee heti kertoa jollekin opettajalle jos hän yrittää jotain." "Kiitos professori." "Ole hyvä vain. Raukkamaista käydä ykkösluokkaisen ja etenkin sinun kimppuusi noin. Onneksi hän ei osannut mitään vahingollisempaa." Alicia puolestaan kohtasi oman tupansa opettajan Kalkaroksen. "Spinnet!" "Niin?" "Olet edelleen jäljessä liemien tehtävissä. Teemme rästitehtäväsi tänään ottelun jälkeen. Saavu liemiluokkaan välittömästi sen päätyttyä." "Selvä professori." Liemien opettaja poistui yhtä yrmeänä kuin aina ja Alicia ei voinut olla miettimättä että Kalkaros jotenkin tiesi että Alicia oli aikonut viettää loppupäivän puuskupuhien kanssa. Koulupäivä eteni madellen ja Aliciasta tuntui että opettajat olivat liittoutuneet häntä vastaan antaakseen reilusti lisää läksyä. Lopulta kuitenkin kello soi ja Alicia ryntäsi ulos.

#luvut

[toonkin]

Aesthetic for Jessie with themes of Losing Her Voice, Toys, and Cowgirls!

Requested by @care-a-lots, I hope this is good! - Mod Edd

#toystorykin #toy story kin #jessiekin #aesthetic #mod edd #care-a-lots #I HOPE U LIKE IT OLLIE ILY

[fictionkinfessions]

yes this is spawned by a recent tumblr poll, so sorry if this seems like an overreaction, but i actually hate watching people push my lifelong partner to the side in favor of shipping me with some woman i’ve never even met. not mad at anyone, but james was the best thing that ever happened to me and my biggest confidant and my best friend and it does hurt to have people act like that relationship wasn’t, what, “interesting” enough?

- jessie (pokémon)

☄️

#fictionkinfessions #fictionkin #jessiekin #pokemonkin #anty ship #? #fandom issue #mod party cat

[fictionkinfessions]

Hey James it's Jess,

Remember when we killed people for the mafia we were a part of?

Haha no? Me either that would be crazy. Let's just get in our silly little balloon in the remade world we go tossed into that's so little like the tragic horror story of the last one. Hugs and kisses. ✨

-Jessie of Team Rocket #🌙✨❄️

🍁

#fictionkinfessions #fictionkin #jessiekin #pokemonkin #murder cw #ableist language cw #mod party cat

[fictionkinfessions]

James…. I miss you so much… to be surrounded by so many people who do no understand me, it is horrendous!!!! - Jessie from team rocket

frog

#fictionkinfessions #fictionkin #jessiekin #teamrocketkin #pokemonkin #mod party cat

[fictionkinfessions]

the issue is being jessie, jessa, and steph but also sarah and amy but ALSO STORMY (MLANDERSEN0) AND KAT (TRIBETWELVE) <- I am THE slenderverse woman but i am also a man

#fictionkinfessions #fictionkin #slenderversekin #jessiekin #jessakin #stephkin #everymanhybridkin #stormykin #mlandersen0kin #mod party cat

[fictionkinfessions]

I’m SCREAMING

sometime middle of January this year I watched Free Willy with my family (the whale movie) and I was like yeahhh Jesse lets go whale boy so guess what happened!

End of the movie I was like hey I relate to this kid a little and now. a month later. U wanna know how I related to him??

I WAS HIM

LITERALLY KINFIRMED HIM A FEW HRS AGO AND I CANNOT STOP THINKING ABOUT IT SO UH IF ANYONE ELSE KINS FROM FREE WILLY IM GIVING YOU ALL HUGS IDEC

#fictionkinfessions #fictionkin #freewillykin #jessiekin #caps cw #mod party cat!

[fictionkinfessions]

Ok listen I have been well ... myself since FOREVER and never in my life have I found James. Which is devastating, because I kinda............ maybe..................... miss him a lot. and Meowth........ a little bit. It irritated me so much when they messed with me, or when they were being idiots, but they were my idiots and I wouldnt have traded them for the world. or for pikachu. maybe. kidding

James, or Meowth, if you read this...... iloveyou and i miss you terribly. Come back already!!😡both of you.

- Jessie 💋

( pokemon , team rocket )

#fictionkinfessions #fictionkin #jessiekin #teamrocketkin #pokemonkin #chara love #seekin #shipping issue #ableist language cw

[fictionkinfessions]

miss team rocket ……….. please forgive the irrelevant reply but i’m a bit drunk and I’m your biggest fan girl i love you so much. original girlboss

#fictionkinfessions #fictionkin #teamrocketkin #pokemonkin #chara love #jessiekin #alcohol cw

[fictionkinfessions]

pretty sure I'm the only person in existence that kins this character but that is ok --Jessie from Everymanhybrid

#fictionkinfessions #fictionkin #jessiekin #everymanhybridkin #multikin issue #maybe #mod party cat!

[fictionkinfessions]

remember when I said that I was Jessie and probably the only Jessie in existence!?? Well!! Turns out I kin Jeff too!! And to the recent Vinnie that responded to me, I miss you guys too, lots :) I've found Evan already but that's it -Jessie and Jeff from Everymanhybrid

#fictionkinfessions #fictionkin #jessiekin #jeffkin #everymanhybridkin #seekin #mod party cat!