Tumgik
#larppaaminen
Text
Muumit meren aalloilla:
Tumblr media
Sovitaanko, ettei ensi kesänä kukaan huku?
164 notes · View notes
studiokorppikela · 5 years
Video
Studio Korppikelan ensimmäinen larppi järjestetään Oulun yli 200-vuotiassa Vanhassa Pappilassa 22.2.2020. Haku pelaajaksi on tällä hetkellä auki ja paikkoja on enää alle puolet jäljellä.
''Vuosikausia kestäneet Napoleonin sodat ovat repineet Euroopan hajalle. Juonittelut, salaliitot ja neuvonpidot käyvät kuumana suljettujen ovien takana. Historia muistaa vain Wienissä vuonna 1815 järjestetyn Tanssivan kongressin, mutta kuka päättikään oikeasti maailman herruudesta? Edelleen tulenarassa ilmapiirissä, Euroopan päällystö saa kutsun rauhanomaiseen illanviettoon Alpeille salaperäisen, mystiikkaan mieltyneen markiisittaren kartanoon... Mikä voisi mennä pieleen?''
2 notes · View notes
kuoringankalmo · 3 years
Text
Ei kyl yhtään taas huvittas tää töissä olo ja hyödyllisen ihmisen larppaaminen
Helvetti ku piti lupautuu oppisopimukseen. Ei se koulutus haittaa, oon siitä itseasiassa ihan innoissani mut helvetti kun ei huvita tää työpaikka taas yhtään.
0 notes
naamarutulla · 5 years
Text
Ihan vähän larppijutut
Larppi meni hyvin, ja suureksi yllätykseksi pelidarra “peldis” (ainakin oletan, että lyhenne tulee sanasta pelidarra) oli semiolematon. Sen sijaan ruumiini kyllä päätti, että parin päivän jatkuva itkeskely tarkottaa sitä, että JEE! Menkkojen aika! silleen melkeen kymmenen päivää etuajassa -_-
0 notes
casplayingfinn · 5 years
Text
Lily ja Lupaus Ikuisesta
Larppaaminen. Laji, jossa saat ja menetät asioita vuorotellen. Kun peli alkaa saat (hahmosi saa) lössin kavereita, ystäviä ja sukulaisia, kontakteja noin ylipäätään.  Kun peli loppuu, menetät kaikki edellämainitut, mutta saat tissisi takaisin. Tai näin omalla kohdalla, kun tähän mennessä olen pelannut vaan teinipoikia :’D (jos urheilurintsikat on murhaa, niin en halua ees kuvitella mitä oikeat binderit on) Viikonloppuna oli sitten pitkään ja hartaasti (syksystä lähtien?) odotettu Lily ja lupaus ikuisesta, joka oli myös Unhoittumaton -kamppiksen viimeinen virallinen peli. Itselle tää oli ensimmäinen sarjan peli jossa olin mukana, joten keskityn siihen. Oli ihan uskomatonta. Tai siis enpä muista koska olen viimeksi itkenyt noin monta kertaa kahden päivän sisällä, ollut noin helvetin ahdistunut, ja sitten lopussa ollut niin täysin avoin ja rehellinen, oma itseni (tässä tapauksessa siis Xander Nott, en minä).  Xander Nott jää minuun, siitä ei ole epäilystäkään, vaikka tällä hetkellä pidän mieluusti vähän hajurakoa ja setvin ihan vaan omaa väsymystä ja omia tunteita.  Oli raskasta, kun Xanderin perhe oli mitä oli (tai ei ollut), tunteet Albusta kohtaan olivat elämää suuremmat (mustasukkaisuus mukaanlukien), tunne omasta riittämättömyydestä vaivasi samoin kuin tunne siitä, että minua oli vaikea rakastaa. Välillä tuntui, ettei kehenkään aikuiseen voinut luottaa, ja että koko ajan tapahtui vain entistä ikävämpiä ja kamalampia asioita. Vampyyrihyökkäys jähmetti ja teki Xanderista itkevän, tärisevän, keinuvan möykyn sairaalasiiven lattialle. Ja melkein saman tien piti lähteä uuteen taisteluun.  Loppua kohti jotain positiivista kuitenkin tapahtui, Xander alkoi pikkuhiljaa tuntea, että uskalsi olla rehellisesti oma itsensä, avautua asioista, joista oli aiemmin visusti pitänyt suunsa kiinni, ja päästää irti sellaisista jutuista, jotka olivat kaivelleet. Enää ei tarvinnut esittää mitään, jotta isä olisi ylpeä (vaikka se homorakkauden tunnustaminen Potterin poikaan taisikin olla isälle liikaa). Minun pitää epäilemättä vielä käsitellä näitä asioita lukuisien fanficcien kirjoittamisen muodossa, ja olisi ehkä mahtavinta ikinä, jos saataisiin vielä aikaan “kaikki oli hyvin” -peli, joka keskittyisi Albuksen ja Xanderin suhteen lisäksi perheen välisiin ongelmiin ja ennakkoluuloihin, erityisesti olisi mahtavaa saada Mulciber, Harry, ja Xanderin isä samaan huoneeseen.  Netflix & Chill pitää myös muistaa, oli ihanaa kun oli porukka, johon saattoi turvautua, vaikka kaikki tyypit ei olleet Xanderille ihan hirveän mieluisia (vitun Myles), ja oltiin tehty yhdessä vähän huonoja päätöksiä, joista Xander sai sitten saarnan Mulciber-sedältään (”Miksi???”). Tästä voisi vääntää ihan hyvin romaanin, mutta tältä erää jääköön tähän. Larpatkaa, ihmiset, se on ihan parasta (vaikka peldis onkin saatanasta, omaa edelleen odotellessa)!
0 notes