#itken yhä

[pupucino]

pariisin kevät vaan iskee joka päivä yhä uudestaan tuhannen unen voimalla. mä itken ja laulan ja iloitsen ku kuuntelen tätä vetelää kornia tekotaiteellista paskaa. tänään alotin taas aamuni sanoin: jokainen aamu nousen putoamaan 🌸

#suomeksi #pariisin kevät

[turinametsa]

Haluun jakaa yhden ihanan kokemuksen mun elämästä. Se oli se, kun aloin seuraamaan ig Eemeli Louhimiestä (aka 2017 Tuntemattoman Asumaniemi), ja hän pyysi saada seurata mua takas. Sain sydärin, mut en ennättänyt hyväksyä, ennen kuin nuoriherra Louhimies oli poistanut seuraamispyynnön. Itkin. 

#traumaattista #itken yhä #se meni sydämestä läpi ja lujaa #sydän on vasemmalla puolella #suomi #eemeli louhimies #tuntematon sotilas 2017 #aku louhimies #asumaniemi

[masokistinenkissanpentu]

LoL apua

Mä tarviin apua. Oon yrittäny jo pitkään saada mun äänen kuuluviin mut kukaan ei tunnu ymmärtävän mua. Oikeesti, kaikki luulee et mun ongelmat johtuu siit et mul on paniikkihäiriö. Okei joo..nii ne johtuu..mut todellinen syy on se et mä vihaan itseäni. Must tuntuu et tällasen kirjottaminen on jotenki huomion hakemista yms. Mutta en enää tiiä mitä teen. Mä ratkeen heti itkuun jos yritän tätä asiaa jollekki kasvotusten selittää. Mä itken nytki ja sen takii tää on vaikee kirjottaa. Siis kukaa ei vaa tunnu ymmärtävän kuinka paljon mä joudun sietää. Mä taistelen itseni kanssa joka päivä. Esim. Koulussa ruokailuun menosta ei enää tule mitään. Haluaisin mennä syömään, ihan vaan mun ystävän vuoksi, mutta ku mä vihaan itseäni liikaa. Niin paljon etten voi. Se saa mut vihaa itseäni vielä enemmän. Koska tuntuu et mä pilaan mun ystävän terveyden omalla tyhmyydelläni. Ja ku sanon et se on tää ulkonäkö mikä mussa on vikana, nii kaikki vaa sanoo et "sä oot niin kaunis." Yms. Ja en vaan voi uskoa. Luulen et kaikki valehtelee, koska niin mulle on aina ennenki tehty. Mulle on valehdeltu vaikka mistä. Ja tiedän, ei mun tilanne niin paha oo. Mua ei oo esim ikinä haukuttu suoranaisesti rumaksi tai mitää sellasta. Se siinä onki niin rasittavaa. Ja tää on asia minkä takia en halua ikinä parisuhteeseen. Oon ihastunu moneen tyyppiin mut must vaan aina tuntuu et mä en oo oikeutettu olemaan rakastettu tai et mä en oo oikeutettu rakastaa ketään. Okei..mä itken nyt iha vitusti... Ja mä en vaan kykene puhuu tästä asiasta just sen takii et alan heti itkee. Koska tiedän näyttäväni idiootilta kun itken...se on mun rangaistus itselleni...itkeä yksin ja yrittää niellä kyyneleet. Itkeminen sattuu. Mä oon miettiny usein itsemurhaa ja se on tälläki hetkellä mun mielessä. Se on aina ollut siellä. Siitä asti kun mun asiat alkoi mennä huonosti. Oon yrittäny viillellä. Ja myönnetään, se helpotti. Tosin sain aikaan vaan yhden viillon ja sekin on pieni. Mun keho tekee siitä kivusta niin kovan etten kykene purkamaan surua edes siihen...joten...se suru vaan pakkautuu sisään. Ja tää asia haittaa mun elämää. Tarkoitan. Mun ulkonäkö haittaa mun elämää. En pysty opiskelemaan kunnolla, saati elämään muutenkaan normaalia elämää...en voi vaan kuvitella itseäni mihinkään unelma ammateistani. Koska olen liian ruma. En vaan näe tulevaisuutta. Ja odotan vaan sitä hetkeä ku kuolen. Oon toivonu jo kauan et joku kidnappais mut ja tappais..mut niin ei ikinä käy. En kelpaa edes murhaajille. Ja se musertaa pahasti. Mul on ongelmia. Olis ihanaa löytää apua ja ihmisiä joilla olisi samoja ongelmia...

#apua #tää on oikeesti vakavaa #ja mä oikeasti itkin ku kirjotin tätä #itken yhä #suomipissaa #suomitumblr #suomitumppu #suomipaskaa #suomi

[fonulyn]

Hei, voinko udella kommenteissasi mainitseman suomalaisen runon perään? Yhteisön ulkopuolelle jääminen on itselle kans aika tuttu tunne ja tahdon kärsiä lol

Uuno Kailaan Pallokentällä! Kailaalla on useampiakin sellaisia runoja, jotka jostain syystä iskee, usein kun on jo valmiiksi melankolinen fiilis niin kaivan esiin ikivanhan äidiltä nyysityn runokokoelman ja luen sit Kailasta. (Olen kyllä aika nirso runonlukija, enkä siis mikään suuri ekspertti tällä alalla :’D) 

Pallokentällä on yksi niitä runoja, joille itken joka kerta, ihan sama kuinka monesti sen luen. 

Mut, tässäpä tämä:

--

Näin: pallokentän laitaan eräs rampa poikanen oli seisahtunut alle sen suuren lehmuksen.

Hän seisoi nurmikolla, nojas kainalosauvoihin; pelin tiimellystä katsoi hän silmin kuumeisin.

Yli aurinkoisen hiekan, johon lehmus varjon loi, moni riemukas huuto kiiri, moni kirkas nauru soi.

Pojat juoksivat notkein säärin yli pallokentän sen. Eräs seisoi hievahtamatta, eräs raajarikkoinen.

Vaan hänkään totisesti ei muistanut sauvojaan. Oli haltioitunut hehku hänen kalpeilla kasvoillaan.

Ilost’, innosta värähtelevän hänen sieraintensa näin joka kerta, kun maila pallon löi puiden latvoja päin.

Rajaviivan takaa milloin joku rohkeni juosta pois, oli niinkuin lehmuksen alta eräs myöskin juossut ois –

kuin jättänyt ramman ruumiin olis sielu poikasen ja syöksynyt kilpasille kera toisten, riemuiten.

Hän askelen astui – mutta kuin unesta havahtain näki itsensä... Oikea jalka oli kuihtunut tynkä vain.

Pojat juoksivat notkein säärin yli pallokentän sen, mut lehmuksen alla seisoi eräs raajarikkoinen,

joka, ruumis tärisevänä, iho harmaana kääntyi pois kuin ruskean nutun alla sydän pakahtunut ois.

Yhä riemukas huuto kiiri, yhä kirkas nauru soi yli aurinkoisen hiekan, – johon lehmus varjon loi.

(Uuno Kailas, Pallokentällä)

#idk what to tag tbh #poetry #uuno kailas #Anonymous #ask and i shall answer #replies #chatty chat chat

[pahennusta]

tiedäthän että tämä on ensimmäinen kerta kun lasken muurini ja itken jonkun edessä

sellaista itkua joka ei ole impulsiivista kuten hetkessä hävityn pelin jälkeen tai aamuyön tuntien lohduttoman melankolian siivittämää

ne kyyneleet ovat vuosien ajan minussa olleiden haavojen auki avaamista

elämän epäoikeudenmukaisuuden aiheuttamaa

kun jotain tapahtui kauan sitten etkä voinut vaikuttaa siihen mitenkään ja ollessasi kaksikymmentävuotias yhä aika ajoin nämä asiat muistaessasi ne tuntuvat niin pahalta ettet pysty hengittämään ja silmistäsi valuvat raskaina ujoja, hiljaisia kyyneleitä vaikka kuinka yrität taistella niitä vastaan

nyt tiedät että tämä on ensimmäinen kerta kun lasken muurini ja itken jonkun edessä

ja sinä tartut vain kiinni kovempaa ja vaadit että laskisin ne toistekin

[my-shameless]

Mua naurattaa kattoo itteeni peiliin, oon taas joutunu näiden seittien kieliin Ne jotka takertuu mun kurkkuun, käskee päästään ääntä, ja lopult ne kääntää niiden päätä Ehkä oon vaan huono luottamaan, itseäni muille antamaan Ne saa mut kii joka kerta ku oon yksin, ei ne kysy lupaa ku avaa mun oven Oon vitun ahdistunu tähän tunteesee, koska en osaa olla sun vaikka kutsun sut kylään yhä uudelleen Älä kato mua ku itken, oon vitun ruma ja säälittävä Tätä tunnepaskaa oon pyöritelly sormissa jo ihan liikaa, halun vaan juoda ilman, että sun nimi käy mun huulilla Oon niin kyllästyny tuntemaan, koska oon niin vitun jäässä.

-my-shameless