#ahvena

[maisseli]

Tuntsa fanartteja joita tein eilen

1. Kaksi todella heteroseksuaalista miestä

2. Koskela mut vähän wonky

3. Honkajoki esittäytyy

4. Ahvena

#suomitumppu #tuntematon sotilas #tuntsa #lehto #riitaoja #koskela #honkajoki #hietanen #vanhala #lahtinen

[drev-the-procrastinator]

I would like to know more about the fish in your profile pic. :)

oh!!! of course!!! gladly :) here's a full picture of the little fella:

so this guy's a Perca fluviatilis, or European perch, or just a perch, or in Finnish, ahven!

It's a predatory fish that lives in both fresh and brackish water, so here in Finland, dotted with over 180 000 lakes (albeit most are very small) and surrounded by the brackish waters of the Baltic Sea (or Itämeri in Finnish, which is funny because it means the East Sea even though from Finland said sea is to the west, but it's a direct translation from Swedish, to whom it is in the east lol anyway), it's a very common fish. In fact, it's the most common fish in Finland! There are a lot of little lakes and ponds in which it might be the only fish. It's also the national fish of Finland!

The important characteristics are the red (or really orange usually) fins and tail, the darker stripes, and the spikey dorsal fin, with the little black dot at the end towards the tail. In some of the darkwater lakes they can get almost black, though, so the stripes aren't always visible, but for example in the sea, where the water is clearer, you can see them well.

They can grow pretty big, but are usually 15-30 cm and weigh at most something like 350 grams, though occasionally bigger fish are found. When it comes to people who fish for fun, and not like, with big ships, the perch is the most commonly fished fish in Finland, I think? They can also withstand waters quite a lot acidic than most Finnish fish, which contributes to them living in tiny bog ponds as the only fish in there. Mostly they live in Europe (aside from Spain and Italy) and all the way to the Kolyma River in the Russian far east, but they've been planted in places such as Australia, New Zealand/Aotearoa, South Africa and even China I think? Where they're endangering the native fish species :[ so that's not good

They're pretty curious little fishies! They live in schools of fish during the day and look for food together, but at night they rest on their own at the bottom of the body of water they live in. A few times, when I've gone swimming in a lake with clear water, I've spotted them in the shallow water rather close to people swimming, and when I stayed in place for long enough they came really close a few times! I could've almost touched them, but they're also really fast, so they would've (and probably did) sprint away.

I've caught them a few times, but the ones I've fished have been too small so I've let them go. When my dad's side of the family used to have the cottage in the archipelago my mom has now, my grandparents used to put out the fishing nets (I helped a few times as well!) and then in the morning I'd help take the fishes out of the net, and there'd be perch there pretty often. I've also filleted these fish, and eaten them haha. My favorite is perch covered in flour and fried in butter, served with mashed potato! But most of all I do like just watching them :)

A couple more fun facts! They have a sharp boney spike at the edge of their gill cover, so you have to be careful when you hold them for example taking it off a hook! And the spikes on their back! They're very spiky fish :D

The word for ahven here in Russian is окунь, okun', which according to a version of the etymology, comes from the old word for eye, oko. In Finnish, ahven is pretty close to the reconstructed Proto-Finnic form *ahvën, but we don't know what the etymology for that is! The name for the fish is really similar in most Finnic languages though:

Lastly, the Finnish name for the big island and autonomous region of Åland is Ahvenanmaa, with ahvena being a dialectal form of ahven, and thus the name is like, the land of the perch :) It might come from the fact that in the 1500s, the people from there paid their taxes in perch? The etymology on that one is a little unlcear still! Just a fun little fact. :)

Here's a picture of a little ahven I took in 2018!

I just really like them :) ahven my beloved <3 <3 <3

#thank you for the ask!! :) #if you see a post on tunglr with ahven in it: PLEASE tag me i woudl love to see it

[ziirizka]

Tuntematon according to my dad

Puhuin isän kanssa Tuntemattomasta (koska totta kai mun täytyy saada puhua siitä kenen tahansa sellasen kanssa, joka on jotenkin perillä siitä) ja vaikka hän muistaa Tuntemattoman muuten tosi hyvin, hahmojen nimet on vähän päässeet vuosien varrella unohtumaan. Tässä isän muistelot siitä, kuka mikäkin hahmo on:

Hietanen: Se ahvena.

Lammio: Se joka huutaa ''hakkaa päälle!'' ja räjähtää (eli siis oikeasti muisteli Kaarnaa).

Lammio (tällä kertaa oikeasti): Se joka halusi pieniä kiviä.

Tassu: Se, joka meinasi lähteä karkuun kun se oli Rokan kanssa ampumassa ja luuli, että Rokka kuoli (EI MUUTEN OLLUT TASSU!! Mutta toisaalta, minkä takia ei ollut? Miksei Rokka ottanut Tassua mukaan lippaanlaittajaksi??)

Riitaoja: Kukas tää oli?

Lehto: Se joka ampuu konekiväärillä ja huutaa, ettei kookoota jätetä. Ja ampuu selkään.

#tuntematon sotilas #tuntsa

[okaima]

Karelian words - Fish

Šiiga - Common whitefish Coregonus lavaretus  Luudoga - large whitefish during spawning time Kiloi - small whitefish

Nieries, pällä - Arctic char Salvelinus alpinus

Reäpöi - Vendace Coregonus albula Riipuš - unusually large vendace  Heuto - year old vendace Hötti - very small vendace

Ahvena - Common perch Perca fluviatilis  Pörri - small perch  Ahvenpehu - perch that’s lived one summer Torokka, ahventorokka - large perch

Kuuja - Sea/lake trout Salmo trutta trutta Kumša - small trout

Lahna - Common bream Abramis brama  Lahnačču - large bream

Šärgi - Common roach Rutilus rutilus

Haugi - Northern pike Esox lucius  Šulikka - small pike

Kuha, sudakka - Zander Sander lucioperca 

Joršši - Ruffe Gymnocephalus cernua  Jorhoni - small ruffe

Kambalo - European flounder Platichthys flesus Karahkaińe - small flounder

Kivimaima - Three-spined stickleback Gasterosteus aculeatus

Lohi - Atlantic salmon Salmo salar Śonka - Salmo salar sebago Tinta - small lake salmon, salmon fry  Kojama - large male salmon Roivana - small, thin salmon  Vaĺčoaka - salmon after spawning

Merihäkki - Fourhorn sculpin Myoxocephalus quadricornis

Tröskä - Atlantic cod Gadus morhua

Šäyneä - Ide Leuciscus idus  Neituri - small ide

Maeh, matikka - Burbot Lota lota Läykky - large burbot Liusku - small burbot

#karjal #karjalan kieli #karelian #karelia #karjala #Карельский язык

[turinametsa]

Lol, päätin ett rupeisin työstää pitkästä aikaa jotain uutta ficciä iha vaa ett pääsisin takas kirjottamisen makuun (ja no, koska tunskafandom tarvii aina uutta matsquu, älkää kieltäkö faktoja). Arvatkaa oonko saanu mitään vielä aikaseksi. No en. Ehkä saan lähiaikoina, jos keksin jotain. Ellen sitten jatka Mutta vahvin niistä on rakkaus-ficciä. Ois korkee aika. Also, rakastan ihan vitusti Hietalaa edelleen ja itkistelin eilen ja tänään sen takia. Ja aion itkeä lisää vielä. 

#tuntematon sotilas #2017 #1954 #1955 #väinö linna #fandom #ahvena

[vitsiniekkojenkuningas]

Perheriitaa

Fandom: Tuntematon Sotilas

Genre: Huumori

Varoitukset: Rahikainen ja en mee murteista takuuseen enkä oikein osaa niitä kirjoittaa joten virheitä on varmasti.

Alkuteksti: Pojat viettävät rauhallista päivää ostamassaan mökissä. (Talo se on mut mökiks sitä kutsutaan) Kaikki ovat tuvassa ja keskittyvät omiin juttuihinsa. Kaikki on rauhallista, kunnes Hietanen avaa suunsa.

Rauhallinen iltapäivä mökillä. Hietanen istui poikien kanssa tuvassa, mietiskellen itsekseen.

"Hei! Mitäs jos me oltaiskin kaikki sukua? Tai yks suur perhe." hän nousi ylös ja huuhdahti, säikyttäen vieressä istuneen Riitaojan.

"Joo se saattais olla aika siistiä. No hei. Lahtinen ja Määttä ois vanhemmat ja me muut oltais lapsia." Asumaniemi innostui ja katsoi Hauhiaa, pyytäen tukea, mutta kyseinen poika vain jatkoi energiajuomansa juomista.

"Lahtinen ois äiti khihihihi...." kuului Vanhalan hihitys sohvalta, missä hän oli katsomassa miten Honkajoen ikiliikkuja sujuu.

"Eihän hää oo ees äitityyppiä. Mie ehotan Lehtoa ja Riitaojaa vanhemmiks." Vastasi Rahikainen snäppäilyjensä ääreltä.

"Aha. No minusta voisimme jättää muutaman ihmisen pois laskuista." Vastasi Lehto hieman äreänä.

"Hei!" Rahikainen sanoi takaisin ja esitti loukkaantunutta. Nyt keskustelu oli saanut kaikkien huomion.

"Pitäisikö Kaarna ja Lammio laskea mukaan?"Kysyi Honkajoki, joka oli käynyt istumaan nojatuoliin.

"Senkus otatte." Vastaus tuli Koskelalta.

"Noni kundit. Mietitääs tää tarkkaan. Lehto on isä ja Riitaoja on äiti, sillä mä tiedän että se toimis hyvin." Asumaniemi aloitti, mutta Lehto keskeytti hänet.

"Ja sinäkö luulet tietäväsi kaiken?" Hän ärähti tavalliseen tapaansa.

"Sinun mä rauhottusi enne ku säikytät nää pojat." Hietanen vastasi Lehdolle, joka sulki suunsa. Nyt oli Tassun vuoro avata suunsa.

"Minusta sie Antti oisit isä." Hän sanoi katsoen Rokkaa, joka katsoi takaisin.

"Kiitos Tassu. Mie oon otettu noist siu sanoist." Hän vastasi ja taputti Sutta selkään.

"Äänestetään!" Monet sanoivat melkein yhteen ääneen.

"Okei. Nostakaa käsi ketkä äänestää Lehtoa isäksi." Asumaniemi sanoi ja Riitaoja nosti kätensä varovasti ylös.

"Okei." Asumaniemi sanoi ja kirjasi tukkimiehen kirjanpidolla tuloksen paperille.

"Sitten ketkä äänestää Lahtista." Hän jatkoi. Nyt käsiään nostivat Hietanen, Määttä, Rokka ja Hauhia, jotka Asumaniemi kirjasi ylös.

"No sitten Rokka." Käsiä nousi Lahtisen, Honkajoen, Asumaniemen, Tassun, Rahikaisen ja Vanhalan.

"Khihihihi.... Onnitelkaamme Rokkaa. Hänestä tuli juuri isä khihihi..." Vanhala sanoi ja monen kasvoille levisi hymy.

"Noni jos Rokka on isä niin oisko Koskela äiti?" Asumaniemi oli taas äänessä. Kaikki nyökyttelivät, jopa Lehto.

"Mää voisi olla sellane hassu eno." Hietanen sanoi, hieman hymähtäen.

"Honkajoki on ihan selvästi vanhin veljistä, sillä se on niin fiksu." Lahtinen sanoi ja vilkaisi Honkajokea, joka nyökkäsi kuin sanoakseen kiitos.

"Riitaoja ois perheen vastasyntyny ja Hauhia ja Asumaniemi oisivat siitä sit seuraavat veljet." Rahikainen sanoi samalla kun otti itsestään kuvan.

"Ja sinä Rahikainen olet se veli, josta äiti varoittaa ottamasta mallia." Lahtinen vastaa.

"Hei emmie mittää komeudelleni voi tai sille että saan ja työ ette." Rahikainen heitti takaisin.

"Noni jatketaan! Lehto on sisko. Älkää kysykö miksi." Muuten hiljanen Määttä huusi keittiöstä, johon hän oli mennyt ottamaan jotain purtavaa.

"Määttä ja Lahtine ovat meidä poikie serkkuja. Ja sie, Vanhala, oot minu poika." Rokka sanoi ja katsoi Asumaniemeä.

"Saitsie kaiken ylös?" Hän kysyi ja Asumaniemi nyökkäsi.

"Kaarna voi olla meidän pappa." Riitaoja ehdotti, katsoen muita.

"Joo ja Lammio on se serkku, josta kukaan ei pidä, sillä kaikillahan sellanen serkku on. Vai? Ainaki minulla on." Rahikainen sanoi katsoen muita.

"Kuovista tulikin minun serkku khihihi..." Vanhala hihitti.

"Noniin. Eli Rokalla ja Koskelalla on yks tytär, Lehto, kuus poikaa, Honkajoki, Rahikainen, Vanhala, Asumaniemi, Hauhia ja Riitaoja.

Rokalla on veli, Tassu ja Koskelalla on veli, Hietanen. Tassulla on poika, Määttä ja Hietasella on poika, Lahtinen. Lammio... se on jonku tuntemattoman poika. Kummas isä Kaarna on?" Asumaniemi luetteli ja nosti katseensa paperista. Rokka ja Koskela katsoivat toisiaan ja sanattomasti sopivat kumman isä Kaarna olisi.

"Minun." Vastasi Koskela ja Asumaniemi kirjasi sen ylös.

"Tulkaas katsomaan." Sanoi Riitaoja ja kaikki kokoontuivat pöydän ympärille katsomaan mitä Riitaojalla oli näytettävänään. Pöydällä oli lappu mihin Riitaoja oli piirtänyt sukupuun, jossa oli kaikkien naamat.

"Tuohan on hieno." Sanoi Rahikainen joka kurkki Koskelan olan yli.

"Olet taitava piirtämään, Riitaoja." Sanoi Lehto. Kaikki katseet kääntyivät Lehtoon. Ei Lehto ikinä kehunut ketään, saati sitten Riitaojaa.

"Mitä? Se on totta." Lehto murahti ja lähti ulos ovesta.

"Se o puutteessa." Sanoi Rahikainen ja rojahti sohvalle pitkälleen.

"RAHIKAINEN!" Lahtinen varoitti, mutta Rahikainen vain naurahti.

"No on on! Kyllä mie nyt sen nään." Hän intti.

"Khihihi... puhuppas velikulta nätimmin... khihi. Täällä on pieniä lapsia... khihihi." Vanhala hihitti ja istahti Rahikaisen viereen nojatuoliin.

"Misä Määttä o?" Hietanen kysyi. Koskelä lähti katsomaan keittiöstä, mihin kyseinen mies oli jäänyt. Hän pysähtyi ja väisti Määtän, joka toi tarjottimella leipiä.

"Ajattelin nyt tehdä vähän purtavaa teillekin." Hän sanoi ja otti yhden leivistä ja kävi syömään.

"Sanokaa mun sanoneen et Määtästä ois tullu hyvä äiti." Hauhia sanoi ja kaikki hiljentyivät syömään Määtän tekemiä leipiä.

+myöhemmin illalla+

Rahikainen valvoi myöhään. Hän hiippaili huoneestaan tupaan, jonka pöydällä Riitaojan piirustus vielä oli. Hän kaivoi puhelimensa esiin ja otti piirroksesta kuvan.

Keskustelu - Lammio

Rahikainen: (image)

katos mitä myö poikien kans tänää tehtii

Lammio: ...voi luoja...

Rahikainen: eipä tarvii kiitellä :D

+Lammion näkökulma+

Laitoin puhelimeni kiinni ja makasin sängyllä.

“Voi luoja mitä saan kestää.”

#ahvenasquad #tuntematon sotilas #tuntematon2017 #tuntsa #voi näitä poikia #rokka #ahvena #asuma #vanhala #honkajoki #määttä #koskela #lahtinen #hauhia #lammio #kaarna #tassu #lehto #lehto x riitaoja #riitaoja #rahikainen #rokka on vuoden isä #en kestä

[rasvauikku]

Mikä röyhkeys

#Lammio #Tuntematon sotilas #tuntematon1955 #Jussi jurkka #Ahvena #ahvenasquad #Kuovi #Tuntsa #Tuntsa-fandom #Tuntematon #Luutnantti lammio #Meemi #Vittu #Tuntsa meemi #Omat jutut #My stuff

[kukkahattumursu]

Näin unta Hietasesta, ja jos en jo ollu rakastunu siihe, nii nyt oon.

Also, piirsin siitä kuvan💕

Mun instagram

#laitoin sen kuvan kans instaa ja aku hirviniemi itse tykkäs siitö ja kommentoi et se on hieno #ai saatana ku tuntu hyvältä #omakehu haisee #hietanen #tuntematon sotilas 2017 #tuntematon sotilas #tuntsa #ahvena #oma taide #my art

[miksi-ojensit-kevirin]

Vera ja Hietanen en omista kuvia

#vera #urho hietanen #hietanen #veerukka #veeruska #rakastan diana pozhasrskayan veraa ihan liikaa #tuntematon sotilas #tuntematon2017 #ahvenasquad #ahvena

[vilijonne]

Tuntematon kissa

Riitaoja

Rokka

Rahikainen

also Rahikainen

Hietanen

#tuntematon sotilas #riitaoja #rahikainen #rokka #hietanen #ahvena #cat shaming #ahvenasquad #tuntsa

[mamelukkikalakeitto]

Saanko vaan sanoa että samaa mieltä

“Uusi Tuntematon taitaa silti kallistua eniten Koskelan elokuvaksi. Jussi Vatasen Koskela tunkee mielen pohjalle tähänastisista tulkinnoista kaikkein tyylikkäimmin ja tehokkaimmin. Tätä eivät saa aikaan klassiset Koskela-toimintakohtaukset.

Roolityön timanttisuus ei ole sitä, että ryömii tulituksessa korsun suulle ja heittää kasapanoksen. Se on sekunnin murto-osan kestävä katse ja yksi sana, "jatketaas", kun Koskela katsoo Lehtoa vangin selkään ampumisen jälkeen.

Vatanen synnyttää katseeseensa paljon kovemman panoksen kuin korsun suulla. Hän tekee sen hienovaraisesti, mutta tehokkaasti, jopa mestarillisesti. Tätä on hyvä näytteleminen ja hyvä elokuva.”

lue koko arvostelu

Huomio alla näkyy täyden amatöörin ja harrastajan oma arvostelu saa olla samaa tai eri mieltä :DDD

Siis sanonpahan vaan näin teatteritaidetta monta vuotta harrastaneena että Vatanen tekee aivan helvetin hyvän suorituksen Koskelana. Puhumattakaan Eero Ahosta, jonka Rokka oli niin pirun hyvä että itkin siä teatterissa pelkästään sen näyttelijäsuorituksen kauneudesta.

Ja kyllä se Johannes Holopainenkin tekee oikein hienon suorituksen Kariluotona että heilahtaa. Ja Hannes Suominen, oi Hannes minkä menit tekemään. Niin helvetin hieno Vanhala siitäkin pojasta tuli että oli pakko hymyillä hahmon mukana. Ja vaikka nyt Hirviniemeenkin on tosi moni kyllästynyt, mutta Tuntemattomassa Hirviniemi tekee myös hyvän näyttelijäsuorituksen Hietasena enkä ole pettynyt.

Toi elokuva oli niin upeasti tehty ja siinä oli näytillä niin paljon hyvää näyttelijätyötä, että jouduin kotona makaamaan sängyssä ja miettimään elämää. Kaikki näyttelijät ja Louhimiehen ohjaustyö toivat siitä valkokankaalta sen koko sodan tunteen ja kaikkien hahmojen syvän olemuksen niin henkiin, että itseä vähän heikotti kun teatterista lähdin.

Omaa mielipidettänihän mä tässä vaan levitän ja höyryän mutta kyllä se vaan oli niin helvetin hieno elokuva, että ottakaa kaikki pystit ja palkinnot mitä löytyy.

Ja jos kukaan teistä näyttelijöistä tai Louhimies tai kuka vaan joka elokuvaa on ollut mukana tekemässä lukee tän nii sanon vaan että kiitos, se oli kaunista.

(on vanha artikkeli mut empä oo tähän törmänny tumpussakaa et aattelin jakaa sen ja ajatuksiani)

#tuntematon #tuntematon sotilas #tuntematon2017 #ahvena #ahvenasquad #perkele #ellun kanat #jussi vatanen #eero aho #aku hirviniemi #antero rokka #vilho koskela #hietanen #vanhala #kariluoto

[vektorivittu]

spot the difference.

#hyvää itsenäisyyspäivää #tuntematon sotilas #tuntsa #ahvenasquad #tikkakosken ahvena tinder mikälie se nyt olikaa ... #vilho koskela #nuuskamuikkunen #spot the difference #impossible #suomeksi #suomi #suomitumppu

[rokayas]

Oon Isojärven kansallispuistossa Kuorejärvellä. Sain teltan pystytettyä noin neljän metrin päähän rannasta ja seisoskelin just tossa rantavedessä nauttimassa sen viileydestä kun katoin alas ja mun jalkoja tuijotti... AHVENA.

Se oli melkein vaaksan mittanen ja noin 30 sentin päässä mun jaloista, toljotti siinä. Kokeilin huvikseni mitä se tykkäs siitä että vein kättäni lähemmäs. Se katto sitä 15 sentin päässä olevaa kättä sillee excuse moi? mut ei uinu järkyttyneenä pois. Naureskelin sille.

Täällä on ihan helkutin hienot maisemat ja löysin matkalla jopa mustikoita! Aion nyt vähän kirjottaa päiväkirjaa, sitten uida ja illemmalla luen kirjaa ja syön hedelmäsalaattia, suoraan tölkistä.

#tuolta jostain kuulu hirveä huuto ja mietin vieläkin oliko se joku eläin vai ihminen #toivottavasti ei ihminen joka on hädässä #isojärven kansallispuisto #ahvena #kuorejärvi #nautin #ootan sitä pirkan hedelmäsalaatti elämystä #ja sitä uinti elämystä #onneks tääl on vaa kaks ihmistä mun lisäks #sil toisel näytti olevan joku samaanirummun näkönen #hui

[honkajokirapu]

Hietanen: Mää ole ahvena!

Vanhala:

#tuntematon sotilas #tuntsa #vanhala #hietanen

[hanhan156]

Tuntematon risteily pt. 16

Vähiin käy poikien risteilymatka, eli viimeisiä viedään! Kiitos @homospeksuaali aivoriiheilystä, kun oma pää alkoi lyödä tyhjää turhan pitkään tämän osan kanssa.

Genre: Seikkailu, huumori, draama ja jotain siltä väliltä.

Disclaimer: Kaikki kunnia hahmoista Väinö Linnalle, joka varmaan kääntyisi haudassaan, kun tietäisi mitä hänen hahmoillaan tehdään netissä nykyään. En saa tästä rahaa, enkä mitään muutakaan kuin hyvää mieltä toivottavasti muillekin kuin itselleni.        

Hahmot/Paritukset: Kookoon miehiä ja pariskuntia alkaa olemaan…noh, lukekaa itse.

Varoitukset: Kiroilua, mautonta huumoria ja vähän ällöttävää siirappisuutta lopussa. Eipä kai muuta kummempaa.

Juoni: Entisen konekiväärikomppaniaksikin kutsutun luokan porukka kootaan kasaan ja lähdetään nauttimaan pidennetystä viikonlopusta Tukholman risteilylle. Kuudennessatoista osassa tietokilpailu etenee hurjaa vauhtia ja haikein mielin valmistaudutaan pikkuhiljaa kotiinpaluuseen.

Tuntematon risteily osa 16: Itämeren Tietonikkarit pt. II

”Deoksiribonukleiinihapon lyhenne on DNA.”

”Vastaus on oikein, jälleen kolme pistettä Encyclopedia Fennicalle!”

Ahvenoiden joukkueen pistetili laahasi pahasti jäljessä verrattuna varsin eteviin tuleviin historioitsijoihin. Kulttuurikysymykset olivat Honkajoen harmiksi osuneet juuri heidän kohdalleen, eivätkä he olleet saaneet toisten kysymyksiä varastettua itselleen. Seuraavaksi oli tulossa oma kysymys, joten nyt olisi pakko skarpata.

”Seuraavaksi testataan Ahvenoiden suomalaista musiikkitietoutta! Kuinka monta Emma-palkintoa räppäri Cheek on saanut vuoteen 2019 mennessä?”

Honkajoki meinasi jo nostaa älämölön. ”Mikä on Cheek ja miksi näitä kulttuurikysymyksiä nyt meille satelee? En ymmärrä. Aion valittaa tästä myöhemmin.”

”Tuuripeliähän tämä on. Noh, mikä on todennäköisyys, että tämä saattaisi mennä oikein?”

”En tiedä, kun en edes ymmärrä, mikä tuo Poski-artisti oikein on.”

Altavastaajana oleminen oli sytyttänyt Kariluodossa taistelutahdon, joten vaikka hänellä ei ollut aavistustakaan vastauksesta, hän päätti heittää jotain. Honkajoesta ei tässä aihepiirissä ollut apua, joten hän olisi nyt omillaan.

”30 sekuntia on mennyt! Ja mikäs on vastaus?”

Kariluoto epäröi hetken ja heitti ilmoille ensimmäisen mieleen tulleen numeron.

”15”

”Se on…aivan oikein! Kolme pistettä Ahvenoille!”

Pojat olivat jälleen päässeet palkinnonsyrjään kiinni Kariluodon satunnaisen arvauksen ansiosta.

”Kovia poikia”, Koskela sanoi hymyillen yleisössä.

Lammio nyökkäsi. Hän ei itse kehdannut myöntää kenellekään, että olisi tiennyt vastauksen heittämällä, sillä hän oli lukenut kaikki artistista kertovan kirjallisuuden sekä seurannut räppärin uraa jo pitkän aikaa.

”Ja uusi kierros alkaa! Cerebellum: mitä pelkää heksakosioiheksekontaheksafobiasta kärsivä ihminen?”

Honkajoki oli ollut Cheek-kysymyksen jälkeen hetken hiljaa ihmeissään. ”En vain käsitä, miten sinä tuon osasit.”

”En minä osannutkaan, arvasin vaan jotain.”

Kisa eteni kovaa tahtia. Vaikka Cheek-kysymykseen oli tuurilla vastattu oikein, seuraava kysymys meni mönkään, joten Ahvenat olivat taas hieman jälkijunassa. Historian opiskelijoiden kerrottua oikein Suomen presidentit kronologisessa järjestyksessä oli jälleen KooKoon poikien vuoro.

”Noniin, siirrytään tilastotieteen ihmeelliseen maailmaan! Kysymys kuuluukin, mikä on kahden riippumattoman muuttujan regressioanalyysin kulmakertoimen b1 kaava?”

Siis mitä helvettiä. Näiden kysymystenhän piti olla yleistietoa, eikä mitään hepreaa. Kariluoto vilkaisi epätoivoissaan Honkajokeen 30 sekunnin tikittäessä taustalla uhkaavasti. Oli hän joutunut tilastotieteen alkeita toki opiskelemaan oikeustieteellisessä tiedekunnassa, mutta kaikki tieto oli kadonnut kuin savuna tuuleen. Lisäksi useamman muuttujan regressioanalyysi oli jo tilaston peruskauraa syvällisempää tietoa.

”Minulla ei ole aavistustakaan vastauksesta. Miten ihmeessä voi edes olla tämmöisiä kysymyksiä? Tosi epäreilua”, Kariluoto päivitteli.

Honkajoki ei kiinnittänyt tiimikaverinsa avautumiseen huomiota, vaan raapusteli harakanvarpaillaan suttupaperiin kryptisen näköistä kaavaa. Hän sai nyt olla elementissään epäonnistuneiden kulttuurikysymysten jälkeen.

Ajan loputtua Honkajoki nosti paperin näkyville ja lausui tärkeän kuuloisena:

”Herra juontaja, ilmiselvä vastaushan tuohon on sigma x2 toiseen potenssiin kertaa sigma x1y miinus sigma x1x2 kertaa x2y ja tämä jaetaan sigma x1 toiseen potenssiin kertaa sigma x2 toiseen potenssiin miinus sigma x1x2 korotettuna toiseen potenssiin. Lisäksi haluaisin muistuttaa, että tätä kaavaa käytettäessä kaikkien muuttujien arvot tulee keskistää.”

Vastauksen kuultuaan juontaja oli puulla päähän lyöty. Hän katsoi vuoroin Honkajoen kirjoittamaan kaavaan ja omaan lappuunsa. Ei perkele, sehän tiesi sen. Mies oli lyönyt vetoa Kimalluksen työntekijöiden kanssa, ettei kukaan varmastikaan osaisi vastata hänen epäreilun vaikeaan kysymykseensä. Hän oli kilpailijat nähdessään päättänyt, että halusi esittää tämän kysymyksen erityisesti hölmölle Ahvena-joukkueelle. Näyttävästi nyt oli vastoin kaikkia ennusteita käynytkin niin, että hän oli velkaa lupaamansa pitkän kaavan illallisen koko henkilökunnalle. Ilmeisesti tämä hänen aliarvioimansa nörttimies olikin sattumoisin tilastotieteen nero.

”Se…se on aivan oikein, kolme pistettä Ahvenoille”, juontaja sai sanottua järkytykseltään.

”Miten ihmeessä sinä tuon tiesit?” Kariluoto kuiskasi ihmeissään.

”Ei se ollut vaikeaa, sillä tilastotiede on hyvin kiehtova aihealue. Helpompi tuo oli kuin se Cheek vai mikä se nyt olikaan. Ollessamme Tukholmassa luin Schaum’s Outline of Probability and Statistics -teoksen, joka auttoi valottamaan aihetta entisestään. Suosittelen sinuakin tutustumaan”, tämä sanoi aivan kuin tuossa ei olisi ollut mitään ihmeellistä. Tietokoneen keskusyksikköä muistuttava mies pystyi muistamaan uskomattoman määrän tilastokaavoja vaikkei tiennyt, kuka oli kirjoittanut Suomen kuuluisimman sotakirjan tai kuka oli Cheek. Käsittämätöntä.

Lopulta kaikkien yllätykseksi Ahvenoiden joukkue pääsi totta tosiaan kilpailemaan palkinnosta, sillä neurologit olivat pahasti jääneet jälkeen. Fiksuja nämä toki olivat, mutta tällä kertaa kysymysten aihealueet eivät vain olleet suosineet heidän erityisosaamistaan. Fennican vastattua jälleen kerran oikein maantieteeseen liittyvään kysymykseen koitti ratkaisevan hetken aika.

”Noniin, jännittävät hetket ovat käsillä, sillä Ahvenat ja Encyclopedia Fennica ovat tasoissa. Tämä viimeinen kysymys sitten ratkaisee, keistä leivotaan Itämeren helmikuun 2019 Tietonikkarit!

Viimeinen kysymys kuuluukin: Mikä on litiumsulfaatti ja mitä sen ominaisuuksista voidaan sanoa?”

Konekiväärikomppanian pojat haukkoivat henkeä yleisössä.

”En mää ois ikän arvannu, et nää kysymykse täsä kisas on näin sukkelii”, Hietanen sanoi selkeästi hämmentyneenä kysymysten tasosta.

”Honkajoki on kyllä ihan uskomaton tietokone, eiköhän sieltä vastaus löydy”, Koskela ounasteli. Hän luotti heidän tiimiinsä täysillä, sillä olivathan he onnistuneet jo aikaisemmin erinomaisesti ja päässeet kirimään ylöspäin.

Riitaoja vapisi hikoillen penkissään. ”Mi...mie en kestä enää tätä jännitystä! Myö ollaan niin lähellä voittoa…apua!” tämä kiljahti painaen samalla päänsä Lehdon kainaloon.

”Ollaas nyt sitten hiljaa ja kuunnellaan vastaus”, Lehto käskytti silitellen samalla rauhoittavasti poikaystäväänsä.

”Noniin, tässähän se sitten tuli, vaikka sinä epäilit litiumsulfaatin olevan turhaa tietoa. Koskaan ei saa aliarvioida todennäköisyyksien voimaa”, Honkajoki sanoi ylpeästi virnistäen Kariluodolle.

”Okei, ehkä myönnän olleeni nyt sitten väärässä. Ehkä vaan pitäisi uskoa enemmän niihin todennäköisyyksiisi. Anna mennä vaan, tämä olkoon nyt sinun tähtihetkesi.”

30 sekunnin jälkeen Honkajoki suoristi selkänsä ja julisti juuri aamupäivällä lukemansa jutun nyt kaikelle kansalle teatraalisen vakavalla äänellä:

”Herra juontaja, litiumsulfaatti on rikkihapon litiumsuola, kemiallinen merkki Li2SO4. Sen ominaisuuksista erikoista on, että lämpötilan kasvaessa liukoisuus pienenee, koska liukeneminen tapahtuu eksotermisesti eli lämpöä vapauttavasti. Tämä on epäorgaanisille aineille poikkeuksellista.”

Juontaja oli jälleen ihmeissään Honkajoen vastauksesta, sillä tämä oli oikeastaan vastannut kysymykseen jopa vaadittua tarkemmin. ”Se on….AIVAN OIKEIN! Onneksi olkoon Ahvenat, te olette vuoden 2019 helmikuun Itämeren Tietonikkarit!”

Alun perin Miss Suomeksi luultu bikinimimmi osoittautuikin takavuosien perintöprinsessaksi, jonka ura ei ollut koskaan lähtenyt odotettuun nousuun. Tämä viittoili lanteitaan keinutellen voitokkaat Ahvenat keskelle lavaa parrasvaloihin ja ojensi molemmille pronssiset pystit sekä kömpelösti kirjoitetut diplomit osallistumisesta. Epämääräistä kasaa muistuttavan pystin pohjassa luki: ”Made in China”. Eipä tämän enempää oltu sitten jaksettu voittajiin panostaa, Kariluoto mietti naureskellen itsekseen. Kauhuksi heistä otettiin vielä kuvia muovisesti hymyilevän perintöprinsessan kanssa Honkajoen puristaessa ylpeänä pystiään. Hän varmastikin laittaisi sen verstaalleen näkyvälle paikalle, jotta kaikille vierailijoille tulisi selväksi hänen menestymisensä risteilyn tietokilpailussa. Diplomi myös kehystettäisiin paraatipaikalle. Muiden tiimien jäsenet kättelivät heitä ja erityisesti hyvin lähelle heidän pisteitään päässeet historian opiskelijat näyttivät silminnähden katkerilta onnittelusanoista huolimatta.

”Kartsa, Kartsa, Honkkis, Honkkis!!” kuului imarteleva huutokuoro vähän matkan päästä. Tuota pikaa olikin koko konekiväärikomppania jälleen koossa lavalla, kiitos Rahikaisen festareilla oppiman kyynärpäätaktiikan.

”Honkajoki, mikä helvetti se siun regressiopaska oli?” Rahikainen kysyi puristaen samalla tilastoneroa olkapäistä. Hän oli sanoinkuvaamattoman ylpeä heidän pojistaan ja myönsi hiljaa itsekseen, ettei olisi ikimaailmassa osannut vastata yhteenkään tietovisan kysymykseen.

”Sattui vain tulemaan kysymys minua kiinnostavasta aihealueesta, siinä kaikki. Voin näyttää sinulle tilastotieteestä lisääkin, jos olet kiinnostunut, minulla on Schaumin teos mukana…”

”Kyllähän se vuan mielenkiintoista olis, mutta ei kiitos nyt”, Rahikainen vastasi mukamas kiinnostuneena, vaikkei hän edes tiennyt - aikoinaan A:n kirjoittaneena matematiikasta - mitä todennäköisyys tarkoittaa.

Koskela otti Kariluotonsa tiukkaan syleilyyn. Hänen olisi tehnyt mieli suudella nuorempaa miestä intohimoisesti, muttei sentään viitsinyt aiheuttaa kiusallista tilannetta kaiken kansan edessä. ”Voi jestas mikä kisa, hienosti pärjäsitte. Miten ihmeessä sinä sen lakijutunkin muistit noin hyvin? Vähän kyllä övereitä kysymyksiä kieltämättä.”

”Joo kiitos…vaan”, nuorempi mies sai vaivoin sanottua, sillä toinen puristi häntä niin tiukasti sylissään, että oli vaikea hengittää. Silti tuntui hyvältä olla ihastuksena imartelun kohteena.

Halausten ja onnentoivotusten jälkeen tietonikkarit olivat täysin pyörällä päästään. Tunnelma oli suorastaan hurmoksellinen.

”Mut tiedättek mitä poja? Meil olis sit seuraavaks paras viäl jäljel, eli palkinto!” Hietanen huudahti. Monien sormet syyhysivät jo karkille ja muille ylimääräisille herkuille, joista he pääsisivät aivan tuota pikaa nautiskelemaan.

Porukassa oli yksimielisesti päätetty, että myymälävarkauden alkeet hallitseva Rahikainen hoitaisi palkintokierroksen tax free -myymälässä. Tämä otti kunniatehtävän vastaan vakavissaan ja lupasi tehdä parhaansa komppaniansa eteen.

”Eli kaksi minuuttia aikaa ja ei alkoholia, nikotiinituotteita, eikä äidinmaidonkorvikkeita. Muuten saat sitten latoa tuolta niin paljon kuin ehdit kärryyn. Onko ymmärretty?”

”Joo, antaapi mennä vuan”, Rahikainen sanoi silmät kiillellen. Hän oli päässään jo muodostanut karttakuvan myymälästä, jotta saisi haalittua mahdollisimman paljon tavaraa.

”Aika… alkaa… nyt!”

Merkkiäänen törähdettyä ostoskärryjä lykkäävä mies kiisi järkyttävää vauhtia myymälän liukkaalla käytävällä. Hän juoksi nopeasti viina- ja hajuvesiosastot läpi ja pääsi vihdoin haluamalleen karkkihyllylle. Kaksin käsin tämä haali tavaraa oikeastaan edes katsomatta, mitä lähti mukaan. Tutkitaan sitten myöhemmin, hän tuumi. Perinteisen karkin lisäksi mukaan tarttui muitakin eväitä sekä t-paita. Vielä juuri ennen ajan loppua hän nappasi vielä pari jättikokoista pehmolelua mukaansa. 

Rahikaisen suoritusta oli tullut seuraamaan runsas yleisö ja erityisesti lapset olivat haltioissaan miehen haalimasta valtavasta määrästä karkkia.

”Ei saatana, tää on kyl selkeesti sun lajis”, Hietanen sanoi vaikuttuneena nähdessään rojua pursuilevan ostoskärryn. 

Itse hamstraaja alkoi innoissaan purkaa haalimiaan tavaroita kysymättä keneltäkään aluksi mitään.

”Olisikos nyt kuitenkin reiluinta, että meidän tietonikkarit saisivat ensimmäisinä ottaa palkintonsa?” Koskela sanoi epäillen, että tavaroiden haalija nappaisi parhaat palat ensin itselleen.

Rahikainen nurisi aluksi, mutta muut olivat vankasti samaa mieltä Koskelan kanssa. Totta kai heidän tietokisassa ahertamansa toverit saisivat ensin valita palkinnot itselleen, sillä heidänhän vuoksi koko voitto oli ylipäätään saavutettu.

Kariluoto oli kovin vaivaantunut, sillä hän ei keksinyt mitään, mitä ottaisi. Hän ei välittänyt sokeria ja piilorasvaa sisältävistä herkuista ja Rahikaisen nappaama t-paita oli varmastikin niin mauton, ettei sitä kehtaisi käyttää edes remonttitalkoissa.

”Äh, en minä tarvitse mitään. Olen ihan tyytyväinen meidän menestykseen näin”, tämä sanoi ujosti.

Koskela ei kuitenkaan ollut vakuuttunut. ”Kyllähän nyt meidän tietonikkarin pitää jotain muutakin saada kuin diplomi ja lämmintä kättä perintöprinsessalta.”

”Ei kun kyllä ne riittävät ihan hyvin. Honkajoki ottakoon minunkin osuuteni, hän kuitenkin suurimman osan kysymyksistä tiesi.”

Hetken aikaa kaikki olivat hiljaa, kunnes Koskela nousi ja nappasi ostoskärrystä isomman pörröisen nallen.

”Tämä olkoon sitten minun lahjani sinulle”, vanhempi mies sanoi ja halasi vielä kerran voittajaansa.

Kariluodon posket lehahtivat punaisiksi jälleen kerran ja hän oli kuulevinaan jopa korkean vihellyksen taustalla. ”K..kiitos Ville, muttei olisi oikeasti tarvinnut...” Muuta hän ei osannut sanoa kauniista eleestä.

Honkajoki otti itselleen tyytyväisenä viinikumeja sekä jonkin epämääräisen mukateknisen leluvekottimen, jonka Rahikainen oli saanut napattua myös mukaansa vahingossa. Kuivalihat jaettiin Lehdon ja Rokan kesken, ja Hietanen halusi ehdottomasti ottaa haisevan juustokimpaleen mukaansa kotiin nautittavaksi. Koskela olisi muuten puuttunut tähän, mutta koska turkulainen ei osallistuisi enää bussimatkaan, hajuvaaraa paluumatkalla ei ollut. Saakoot Hietanen siis juustonsa, hän oli päättänyt. Vanhala nappasi tyytyväisenä niin paljon suklaata ja nallekarkkeja kuin sai ottaa. Suklaarusinarasian tämä korkkasi heti siltä istumalta. Miehen moottori vaikutti käyvän vallan mainiosti pelkän glukoosin voimalla.

Rahikainen vetäisi ylpeänä nappaamansa kokoa liian suuren t-paidan muiden vaatteiden päälle. ”Tää on nyt miun ihan ikioma. Eikö oo Henkka tyylikäs?” tämä julisti.

Lammion oli pakko vilkaista uteliaisuuttaan, mitä ihmettä tuo mies nyt taas oli keksinyt. Nähdessään t-paidan tekstin hän muutti väriään keitettyä hummeria muistuttavaksi miljoonannen kerran tämän reissun aikana.

”Nyt sitten ihan oikeasti…jotain rajaa…”

”No mitä? Vähän huumoria elämään! Enkä mie sitä tekstiä ees nähny siinä kiireessä”, Rahikainen koitti puolustella t-paitaansa, johon hän oli ihastunut saman tien vetäistyään sen päälleen.

Lammio tavasi tyrmistyneenä poikaystävänsä paidassa komeilemaa tekstiä:

”EN OLE GYNEKOLOGI, MUTTA VOIN VILKAISTA…Et sitten mauttomampaa voinut valita.” Teksti oli niin iso, että sen näkisi kilometrinkin päähän. Todennäköisesti paidastaan ylpeä mies käyttäisi sitä seuraavat kaksi viikkoa putkeen mahdollisimman julkisella paikalla.

”Elä ny, et sie voe väettää, ettei se nostais ees vähän hymyä siun kauniille huulille.”

Taas kerran Lammio ei voinut kuin kiroilla itsekseen, miksi hän oli päättänyt laittaa hynttyyt yhteen Suomen ja todennäköisesti maailmankaikkeuden ällöttävimmän, pervoimman ja röyhkeimmän henkilön kanssa. Jotain sairasta hänessäkin taisi olla, koska tuo vetosi häneen niin voimakkaasti.

Hän kääntyi poispäin kiukustuneena. Taas nolotti niin vietävästi. Onneksi saisi pian olla kotona omassa rauhassaan koirien kanssa.

Rahikainen katsoi tilaisuutensa tulleen ja halusi lepyytellä ihastustaan. Tukholmassa Lammion kiukuttelu oli tosissaan pelästyttänyt hänet, eikä hän halunnut aiheuttaa enää pahaa mieltä.

Murjottava mies tunsi halauksen takaapäin ja odottamatta silmien edessä oli yhtäkkiä jotain pientä ja pörröistä. ”Mut en mie siua tietenkään unohtanut”, Rahikainen sanoi hymyillen ojentaen samalla toisen nappaamistaan nalleista poikaystävälleen lahjaksi. Eihän tuolle ällötykselle pystynyt enää olemaan edes vihainen, Lammio manaili itsekseen esittäen vieläkin kiukkupussia.

Lopulta onnistuneen palkintojen jaon jälkeen Kariluoto ja Koskela päättivät mennä juhlistamaan voittoa kahdestaan nauttimalla lasillisen pienessä jazzbaarissa. Kimallukseen he eivät halunneet jalallaankaan enää astua, sillä siellä koetut kiusalliset tapahtumat saisivat nyt siirtyä jo pikkuhiljaa historiaan. He halusivat mieluummin viettää laatuaikaa keskenään ilman kommelluksia. Vastuu porukasta lankesi heidän poissaolonsa ajaksi Hietaselle ja Lammiolle ja he luottivat siihen, että enää ei varmastikaan voisi sattua mitään vakavampaa. Väki alkoi olla jo niin väsähtänyttä, että Rokka ja Rahikainenkin tyytyivät laiskaan kortinpeluuseen kepposten keksimisten sijaan.

Jarmo Kariluoto on osallistunut menestyksekkäästi helmikuun 2019 Itämeren Tietonikkarit-kilpailuun.

”Eivät ne sitten sinun nimeäkään osanneet oikein kirjoittaa”, Koskela sanoi hymähtäen tavatessaan ääneen Kariluodolle myönnettyä rumalla fontilla kirjoitettua diplomia.

”No, ei kai sillä nyt niin kauheasti ole väliä.” Kariluoto ei ollut koskaan pitänyt vanhahtavasta etunimestään, joten hän suhtautui virheellisesti kirjoitettuun diplomiinsa lähinnä huvittuneesti. ”On se kyllä vaan tämäkin pysti hirveä. Mihin tällaisen muka kotona laittaa?” hän totesi naurahtaen samalla pyöritellen todennäköisesti kiinalaisessa hikipajassa lapsityövoimalla valmistettua artefaktia. Tällaisen turhan ja epäeettisen esineen vastaanottamisesta oli tullut jopa hieman huono omatunto.

”Noh, ajatus on tärkein. Upeasti sinä kyllä pärjäsit, mutta eihän siitä ollut hetkeäkään epäilystä. Onneksi sain sinut lopulta suostuteltua. Ajattele nyt, jos Rahikainen olisi siihen kisaan osallistunut. Siitä ei olisi tullut kyllä yhtään mitään. Varmaan ei oltaisi koskaan kehdattu enää näyttää naamaamme tällä laivalla.” Koskelan kommentti oli samalla imarteleva ja huvittava ja yhdessä he nauroivat muistellen Rahikaisen matkan aikana sattuneita toilailuja.

Hämyisen jazzbaarin tunnelma oli täysin vastakohta verrattuna humalaisen risteilykansan miehittämään Kimallukseen. He olivat ujuttautuneet kahdestaan kaikista kauimmaiseen pöytään, jonka pitsisellä valkoisella pöytäliinalla paloi kliseisesti kynttilä. Rauhallinen musiikki soi taustalla, jonka Kariluoto tunnisti Chet Bakerin vanhasta kappaleesta tehdyksi remixiksi.

I fall in love, too easily,

I fall in love, too easily,

I fall in love, too easily…

Trumpettiriffin alkaessa hän vilkaisi salaa Koskelaan, joka katsoi takaisin lempeästi hymyillen tällä kertaa muutenkin kuin pelkillä silmillään. Heidän katseensa jäivät kiinni toisiinsa ja hetken tuntui kuin aika olisi pysähtynyt.

Kariluoto tajusi uppoutuessaan noihin tuttuihin tummiin silmiin - joissa oli ihastuttava pieni kynttilänvalon tuoma tuike - että heidän yhteinen aikansa olisi vain muutaman tunnin kuluttua ohi. Hauska risteilymatka, ystävien kanssa vietetyt hetket sekä odottamaton romanssinpoikanen vaihtuisivat pian arjen pakerrukseen. Hän ei todellakaan ollut varma, olisiko vielä valmis siihen. Kotona selvitettävä sotku hirvitti jo valmiiksi. Noh, eipä hän sille voinut juuri nyt mitään. Tämä miellyttävä hetki olkoon tässä ja nyt, nautitaan siitä. Jos hän jotain oli tämän matkan aikana oppinut, niin sen, ettei hän pystynyt kontrolloimaan kaikkea. Se oli omalla tavallaan pelottavaa, mutta myös helpottavaa, melkein jopa lohdullista. Koko ikänsä niin hänen ankara isänsä kuin myöhemmin hän itsekin olivat potkineet eteenpäin, tavoittelemaan taivaita, ja pyrkimään kontrolloimaan elämää neuroottisuuden puoleenkin kääntyvällä asenteella. Näiden poikien - erityisesti elämänsä rennosti ottavan Koskelan - asenteiden myötä, hän oli kuitenkin ehkä vihdoin myöntämässä itselleen, ettei liiallisessa nipottamisessa ollut mitään järkeä. Hän oli sen saanut kokea jo kantapään kautta ja asioiden olisi vihdoin muututtava. Hänen itsensä ja elämänsä oli mentävä nyt eteenpäin. Se, mihin suuntaan, oli vielä täysi mysteeri.

Yhtäkkiä vanhempi mies kumartui eteenpäin ja otti mietteisiinsä uponneen Kariluodon käden omaansa. ”Kiitos sinulle Jorma tästä matkasta ja…kaikesta muustakin. Tämä on ollut varsin ikimuistoista.” Loppumatkasta he olivat alkaneet puhutella toisiaan etunimillä, vaikka yleensä jostain syystä tuntemattomasta heidän porukkansa puhutteli toisiaan sukunimillä aivan kuin olisivat oikeasti olleet armeijassa.

”Ville, kiitoshan tästä kuuluu sinulle…tehän Hietasen kanssa tämän koko homman alun perin keksitte”, nuorempi mies vastasi hieman nolostuneena vuolaista kohteliaisuuksista, joita Koskela oli tuntunut latovan hänelle koko päivän.

”Mutta sinähän se järjestit kaikki käytännön asiat. Turhaan stressasit, sillä hyvinhän kaikki sitten meni pienistä mutkista huolimatta. Sinä se vaan osaat ihan mitä vaan. Luota vaan itseesi, niin kyllä elämä kuljettaa eteenpäin”, vanhempi mies kuiskasi.

”K..kiitos…” Kariluoto ei tiennyt enää, mitä pitäisi sanoa, ja mihin tilanne nyt taas oli menossa.

Hän rykäisi liioitellun kuuluvasti. ”Tota, otetaanko vielä toiset lasilliset?” Ei hän oikeastaan olisi halunnut enää juoda, mutta jotain piti äkkiä keksiä, sillä hommat näyttivät taas taipuvan romantiikan puolelle. He tuntuivat väkisinkin vetävän toisiaan puoleensa magneettien lailla.

”No mikä jottei. Eiköhän ne pojat siellä pärjää ilman meitäkin.”

Kariluoto tuli tuota pikaa takaisin pöytään kaksi punaviinilasillista kädessään ja jäi seisomaan pöydän päähän. Hän teki eleen kilistelläkseen laseja.

”Eikös sitä jotkut ranskalaiset ole sanoneet, ettei viinilasillisia saisi kilistellä? Väittävät kai, että siitä seuraisi epäonnea tai jotain.”

Kariluoto nojautui aivan Koskelan korvanjuureen ja sanoi: ”Paskat me mistään säännöistä ollaan ennenkään välitetty. Tehdään omalla tavallamme.” Vanhempi mies tirskahti odottamattoman röyhkeälle kommentille. Kaikenlaisia uusia jännittäviä puolia oli tullut esille hänen nuoremmasta rakastetustaan vain muutaman päivän aikana. Varsin kutkuttavaa.

Lasit kohotettuina Kariluoto runoili omaan tyyliinsä heidän vaihtaessaan intensiiviset katseet keskenään.

”Malja tälle reissulle, ystävyydelle ja eritoten…”, hetken hän epäröi, viitsisikö sanoa, ”meille kahdelle. Kiitos Ville vielä kerran.”

Kauniiden - jo suorastaan imelien - sanojen jälkeen, lasillisista otettiin sivistynyt siemaus. Molemmat olivat hetken hiljaa, kunnes Koskela rikkoi jään laittamalla kätensä Kariluodon poskelle. Hän tunsi oman pulssinsa lisäksi nuoremman miehen pulssin kiihtyvän hieroessaan peukalollaan jo niin tutuiksi tulleita kasvoja.

”Eipä tässä voi oikein muuta kuin…antaa tämän meidän jutun rönsyillä vapaasti. Kyllä se siitä lutviutuu”, Koskela kuiskasi samalla nostaen varovasti Kariluodon päätä ylöspäin leuan alapuolelta katsoen tätä silmiin, jotka vaihtelevasti eri valoissa saivat vihreän ja sinisen eri sävyjä.

Kariluoto ei tajunnut edes nolostua, kun aivan kuin automaatiolla Koskela painoi huulensa hänen huuliaan vasten. Yhdessä he jakoivat pienen punaviinin makuisen suudelman ensimmäistä kertaa julkisella paikalla ja helvetti sentään, kuinka hyvältä se tuntui.

Klubilla soinut kappalekin oli jo ehtinyt vaihtua.

Your lips were made for kisses so tender,

I’m almost in love tonight

When we are close, my heart says surrender

I’m almost in love tonight…

Sitä he eivät enää tosin noteeranneet, sillä heidän hetkensä oli tässä ja nyt.

#ahvenasquad #tuntematon sotilas #tuntematon sotilas 2017 #tuntematon risteily #heh tajusin nyt vasta ton keep reading-jutun #kyllä on hienoja kysymyksiä taas tietovisassa #rahikaiselle sopiva t-paitakin näytti löytyvän #haikea meininki alkaa olemaan #kun pojat eroaa #taas tupsahti vähän siirappia loppuun

[vitsiniekkojenkuningas]

Ei vitsi... Tällänen löyty

#ahvenasquad #ahvena #kala #suomi #löydän asioita :) #oisko ollu Biltemasta tai Motonetista ostettu #en oo ihan varma...