Eli joo nonnih nyt se varmistu että pääsen parin viikon päästä näkee pipopäätä keikan merkeissä Ideaparkissa ja mä nyt todella toivon että tää järjestäjä (Musacorner Tampere/joku sellanen) laittaa ajoissa aikatauluja (eikä ole kuin eräskin Hyvinkään Suomilive) ettei tarvi vikana iltana paniikkiostaa bussi- ja junalippuja.
Mut jee rokrok oon aika innoissani tästä, toivottavasti näkyis tuttuja!
"Aleksi saa tänään munaa🍆💦" on Life on the Darkside dokkarin vikast osasta, siinä jossain loppupuolella. siitä on toki joku väittänyt, että "Aleksi juotetaan tänään humalaan", mutta kyllä mä kuulen (tai ainakin itselleni uskottelen kuulevani) aika selkeesti sen munaa 👀🤔😁
Niin tääkö? Ainaki UMK:n youtubesta ymmärsin että toi on se vika osa, mut en kyllä tota kohtaa tolta videolta bongannu?? Ehkä oon vaan taas normaalia hitaampi/tyhmempi tänään 😂
Actually i Am still pissed bc. Litcherally the bank was like oh no with this amount of savings your income is too low so we can't give you a loan 😔 and i'm like bitch you don't know how little i spend. Also they counted it based on if the interest went up to 6% and then yeah admittedly it's A Lot but a) the interest is not at 6% atm and b) it's an asp loan which means that i /wouldn't even have to pay the interest that goes above 4%/ for the first 10 years like what in the goddamn fuck
äääää tää on varmana vaan turhaa nipotusta, mutta mua ärsyttää kun ihmiset käyttää sanoja väärin tilanteissa jossa sillä on väliä. tällä hetkellä tumppu on täynnä vouhotusta siitä, että asetuksista kannattaa laittaa pois päältä lupa käyttää blogin sisältöä tekoälyjen koulutuksessa. ja tyyliin joka ikinen julkaisu on silleen "SITÄ EI SAA MOBIILILLA, AINOASTAAN TIETOKONEELLA!!!".
mutta ne on väärässääääääää.... mä tiiän koska mä laitoin ne itse pois päältä mobiililla.... koska ne tarkottaa oikeesti, että sitä ei saa pois sovelluksessa, mutta se asetus löytyy selainversiosta. kännykässä on selain... sillä selaimella pääsee tumbluriin ja se asetus löytyy kyllä sieltä.
nykyisessä kännykkäsovellusten maailmassa ihmisten käsitys selaimista ja nettisivuista heikkenee ja mua huolestuttaa se. opettajana oon huomannut, että monet lapset ei tiedä, että mikä on selain eikä huomaa kun sovelluksesta siirrytään selaimeen. google-hakusovellus on pahimpia. sika monet lapset luulee että google-haku on selain, ja sillä on väliä, koska sitten kaikki trafiikki kulkee vain googlen kautta.
sovellusten hyvä puoli on se, että niihin ei tarvitse nettiyhteyttä toisin kuin nettisivuihin. mutta suurin osa sovelluksista nykyään vaatii nettiyhteyden kuitenkin. miksi ne ei sitten voi olla nettisivuja? ennen tehtiin kunnollisia nettisivuja jotka toimi kännykällä hyvin. muistatteko ku oli vielä mobiilireittiopas? siis se nettisivu, joka toimi kännykällä super hyvin? sitten hsl julkaisi sovelluksen, jossa on reittiopas ja poisti sen nettisivun. nyt jos haluun käyttää reittiopasta kännykällä, se on kätevintä lataamalla sovellus. EN HALUU LATAA KÄNNYKÄLLE YHTÄÄN MITÄÄ TURHIA SOVELLUKSIAAAAA!!!! haluan takaisin maailman, jossa riittää että kännykällä on selain 。:゚(;´∩`;)゚:。(〒﹏〒)
jaa tästä tulikin nyt sovelluksista valittamisjulkaisu. no sekin on ihan hyvä aihe valittaa.
mä aion nyt puhua lihavuudesta ja laihduttamisesta
jos tästä aiheesta lukeminen ei tee sulle hyvää, scrollaathan tän ohi ja hiljennät tägit #laihduttaminen ja #laihdutuslääke
tiättekö kun jos on tarpeeksi ylipainoinen (mikä mitataan tietenkin painoindeksillä, jota ei ole tarkoitettu alun perinkään siihen käyttöön), lääkärillä käyminen on erilaista kun "normaalipainoisena". paino nähdään usein syynä ja selityksenä kaikkeen, mutta myös esteenä hoidoille ja tutkimuksille. laihduta ens ni sit edetään. ei tietenkään aina, eikä kaikki lääkärit, mutta kyse on kuitenkin ilmiöstä, ei vain yksittäisten ihmisten yksittäisistä kokemuksista.
mä oon elämäni aikana ollu "alipainoinen" (jolloin sain myös kuulla lääkäreiltä ja kouluterkkarilta tosi outoja ja ikäviä kommentteja), "normaalipainoinen" (jolloin asiat hoitui asiallisesti) ja "ylipainoinen" (jolloin suhtautuminen on taas muuttunut hankalaksi).
no sitä aattelis, että kun lihavuutta pidetään niin vaarallisena "kansantautina", siihen sais apua. ei.
menin jo vuosia sitten eka kertaa terkkarille sanomaan, että hei mä olen lihonu oudon paljon oudon lyhyessä ajassa ilman selkeää syytä, voisinko saada apua. no en oikein saanu. jotai vähä ihmeteltii mut aika laiskasti.
sit myöhemmin ku menin hakemaan apua yhteen mun elämäni isoimmista vaikeuksista, ni lääkärin tekemä lähete tuli takasin, enkä pääsykään hoitoon. syy: ylipaino. no menin sit takasin sille lääkärille, joka lähetteen teki, ja kysyin, että voinko nyt saada jotain apua sit siihen ylipainoon, ku se kerran estää mua pääsemästä näin tärkeään hoitoon.
se lähetti mut taas terkkarille pohtimaan mun ruokailutottumuksia. no terkkari oli kyl ihana, ja opin mä vähä jotain uutta, mutta en laihtunu.
jonku vuoden päästä kasasin itteni taas. nyt saatana. haluun siihen hoitoon. mulla on ilmenny myös muita teknisiä vaikeuksia lihomisen takia (kuten budjettiongelma vaatteiden ostamisesta, ku aina vuodenajan vaihtuessa totean ettei vanhat vaatteet enää mahu ja joudun hankkimaan uudet, eikä esim. noi talvitakit ole kovin halpoja), joten aattelin, et nyt vittu täytyy tehä jotain.
kaveri oli saanu laihdutuslääkkeen. en ollu kuullukaan aiemmin, et oikeesti toimivia, ei-huuhaa-laihdutuslääkkeitä on olemassa! miksei kukaan ollu kertonu aiemmin?
no lääkärillä meni viel joku vuosi säätöö ja vääntöö, labrakäyntei, seurantoi ja soittoaikojen siirtämisiä ja ihmettelyä ja kaikkea ennen ku lopulta mulla oli resepti laihdutuslääkkeeseen.
se on pillerimuotoinen semaglutidi. pakkaus maksaa reilun satasen. yhelle pillerille tulee hintaa noin 4 €. Neljä euroo joka päivä. Onhan sillä hintaa, mutta mietin, mihin kaikkeen muuhun tuhlaisin sen neljä euroo joka päivä ja mistä voisin säästää sen. yhen cappuccinon verran.
tänään viimein pääsin alottamaan laihdutuslääkkeen käytön. merkittävä päivä.
mä oon toiveikas, että tää oikeesti auttaa, mutta myös pelkään, ettei autakaan, koska jos ei auta, niin sit en tiedä, mitä enää teen. jatkan säästämistä päästäkseni yksityiselle lääkärille siihen hoitoon, johon en julkisella päässy lihavuuden takia? en todella tiedä.
joten nyt odotan jännityksellä.
(aion avautua aiheesta jatkossakin eli jos haluat tän aiheen pois sun dashilta hiljennä mainitut tägit)
Elämä on muuttunu aika paljon kahden vuoden sisällä. Muutin pois kotoo mun parhaan kaverin kanssa, sitten muutin taas elo-syyskuun aikana kun kaveri meni opiskeleen muualle. Ensin takas kotiin kuukaudeks ja sitten omilleni. Tuntuu et asiat on kulkenu sujuvasti eteenpäin mutta loivassa alamäessä. Jotkut asiat on paremmin. Mulla on jopa töitä tiedossa. Ja kun oon asunu omillani oon päässy taklaan mun alkoholin käyttöö. Mut silti kaikki tuntuu toivottomalta. Oon löytäny jopa unelman mitä kohti mennä mutta en tunnista sitä sisimmässäni. Mieliala vaihtelee enkä uskalla alottaa brintellixiä.
Ajattelin jos joulun jälkeen olisin pitäny tipattoman. (Lähti taas käsistä alkoholi joulun alla kun olim kotona käymässä pari viikkoo) Mut tänään oli niin hirvee ahdistus. Ja huomenna terapia mut en tiedä uskallanko puhuu tästä siellä kun hävettää niin paljon. Tänään meni 20€ veikkaukseen ja 15€. Ei mulla oo varaa näihin harha askeliin. Haluun vaan paremman mielen mut tuntuu et jokainen negatiivinen asia syöttää toisiaan jatkuvasti.
Ahdistus->Masennus->Alkoholi->Perhe->itsetunto-ongelmat ja taas uudestaan sekalaisessa järjestyksessä. Tuntuu et kaikki menee päin helvettiä. Ei nopeesti vaan etananvauhtia. Nään kokoaika vaan sen eoätoivon mikä on mulla edessä vaikka vittu kuinka yritän olla positiivinen ja muuttaa mun elämäntapoja ja selviytymiskeinoja.
Rupesin miettimään töissä kaapista tuloa sitten joskus tulevaisuudessa. Se tulee mitä todennäköisimmin tapahtumaan niin, että mun parhaat työkaverit on kumpikin vanhempainvapaalla, ja jäljelle jää vain tyyppejä joihin en ihan täysin luota. Ei auta kuin yrittää kasvattaa paksu nahka siihen mennessä. Ja hoitaa ne porukat pois alta, no ne mä kyllä hoitelenkin.
Mulla on ihan hirveästi sisäistettyä transfobiaa. En osaa nähdä itseäni validina, kun ajattelen itseäni:
- menossa miesten vessaan (hirveesti jännittää/pelottaa että hakataanko ja raiskataanko siellä ihmisiä)
- esiintymässä jossain työjutussa (ihan varmasti en tule koskaan menemään läpi ja sen sijaan että hyväksyisin asian, ajattelen että mun pitäisi vaan olla tyytyväisenä nykyiselläni koska ei mulla tule olemaan mitään mahiksia)
- menossa lääkärille ihan mistä vaan asiasta (anteekspyytelyt on jo kielen päällä valmiina kun oon niin hankala ja vaivalloinen)
- kirjoittamassa itse omaa nimeäni väärin johonkin (jos mä oisin tosissani niin ei tollasia mokia tulisi)
Tuntuu että nujerrun ihan välittömästi jos kuvittelen jonkun muun väärinsukupuolittamassa mua kaapistatulon jälkeen. Varmaan lähden heti peruuttamaan takas kaappiin ja sanon että nojuu, kyllähän tää oikeasti olikin ihan vitun tyhmä ja mahdoton juttu ja kyllähän te ympäristö ja maailma loppujen lopuksi minut kuitenkin määrittelette ihmisenä.
Kyllähän mua nytkin jengi sukupuolittaa väärin, kun ei ne tiedä. Et eihän se nyt loppujen lopuksi tän kummoisempaa kai tule olemaan? Ja ei mulla tällä hetkellä siitä tule sen ihmeempää, kuin vähän kiusaantunut olo ja sellanen että ei auta kun porskuttaa eteenpäin omaa itseään toteuttaen. Ja mistä mä sen kaapistatulon edes lasken noissa mun mielikuvissa alkamaan? Olenhan mä jo tullut kaapista useammallekin eri ihmiselle, et onhan sekin sellanen ihan vitun loputon prosessi eikä mikään puhtaan sivun kääntäminen kirjassa. Helpottaa kyl vähän tätä oloa ajatellakin tätä semmosena hitaana prosessina, eikä minään kertarysäytyksenä. Katoin jonkun vertaistuellisen videon, missä se tyyppi niin ihanasti kehotti antamaan aikaa myös itselleen ja ottaan yhden asian kerrallaan. Ihan niinkuin läheisetkin tarvitsee aikaa tän asian kanssa olemiseen, niin myös minä itse.
Oon miettinyt kans sitä töissä kaapista tuloa ja transitioitumista. Mietin sitä että kun mulla on jo aika paljon historiaa siellä tänhetkisellä lärvillä ja nimellä, kaiken maailman artikkelia ja videoo ja esiintymistä ja luentoo sun muuta paskaa. Haluan kuitenkin ne ihan omina meriitteinäni pitää, että kai se ainoa vaihtoehto sitten on muutella sitä nimeä kaikkialla missä voi ja loppujen suhteen sitten antaa olla. Tän ikäisenä ihmisenä transitioituessa sitä omaa historiaa on jo niin paljon, että sitä on tosi vaikea yrittääkään häivyttää. Ehkä ainoa vaihtoehto on sitten vaan olla avoimena asian suhteen ja sanoa, että juu se olen minä ja juu se on mun vanha nimi ja juu kiitos ei tarvi käyttää sitä nimeä enää. Perkele en tiiä perkele. Jodelissa juttelin yhden tyypin kanssa, joka sanoi että googlessa pystyy ylläpidolta pyytämään esim. tiettyjen kuvahakutulosten piilottamista.
Haluun vaan olla mä, antakaa mun olla mä, mä haluun olla sellanen ku oon. Haluun olla joku vitun outo ukko tai vaikka sit joku melkein-ukko mut pliis en nainen enkä tyttö. Ihan hirveen vaikeelta tuntuu pyytää ympäristöltä tällästä ennen kuin niillä on mitään "ulkoista syytä/todistetta" (eli matalaa ääntä+testonaamaa) olettaa että en ole nainen. Hyi vittu kun tuntuu pahalta viitata itseeni tuolla sanalla (pelkkää rakkautta kaikille naisille ofc). Tuntuu että menee kropassa sellanen kokovartalospasmi kun mietin itseäni "n..sena". Ihan samalla tavalla kuin lapsena, kun rupesin itkemään ahdistuksesta jos joku sanoi että musta tulee nainen tai että sit kun menen naimisiin (miehen kanssa). Yäk yäk yäk yäk mä niin toivon että ei olis tämmöstä oloo. Eiks ookin fucked up?
AAAUGGHH vika audiovisuaalisen tuotannon kurssin luento ja sit ois kurssi purkissa 🤗
Sääki kuumottavat +30
Toisaalta bussit? Hiton kylmiä. Kävelen bussipysäkille hiestä märkänä ja meen bussiin? Alan väristä ku ilmastointi on niin viilee jösses
Ti 20.6.
Saksan vika saksan tunti ennen kokeita D: kuumottaa ihan huolella
Tääki viikko tulee meneen sillee sekalaisesti ku perjantain ois reissuu mut ke ja to on kokeet ja kuumottaa liikaa et tekis mitään luentojen päälle
Ke 21.6.
HUOH tietenki koetta edeltävänä yönä on random heräilyjä yms et varmasti vituttaa, mikäs siinä
Loppujen lopuks koe meni tosi kivasti imo 🤗 pystyin vastaamaan kaikkiin kysymyksiin, haastavaa on tietty arvioida tarkkaa määrää ku ei tiedä kriteereitä miten saada tietystä avoimesta kysymyksestä täydet pisteet
MUT. Ois seki kurssi purkissa nyt!! Tosi jännää!!
To 22.6.
Saksan vika kirjallinen koe 🙏 koko päivä meni vähän siinä sumussa ku jännitti
Eniten ahdisti se kielioppi/sanasto-osuuden puute, ku kokeessa oli kuuntelu-, luku- ja kirjotusosuudet, muttei ns. perus koetehtäviä.
Toki puhutaan A1.1 eli ihan alkeista, noin 30 sanan kirjotelmasta
MUT. Meni ihan ok! Tiistaina viel puheosuus ja bäm ois saksanki kurssi purkissa, vikalla luennolla on nyyttärit ja saadaan meidän kielitodistukset!
Pe 23.6.
Müncheniin mars vielä vikalla reissulla ennen vaihdon loppumista
Jännää ku oon käyny siis 5 eri maassa (jos lasketaan Itävalta vaikka asun siellä)
Itävalta, Slovenia, Italia, Alankomaat, Saksa
ALSO sain mun amerikkakurssin arvosanan??? Bro koe oli keskiviikkon, äijä oli kyl nopee
La 24.6.
Menin kaverin kans Münchenin prideen!
Oli kyl siis älyttömän kova tapahtuma, päädyttiin juna-asemalta keskustorille seuraamaan paraatii ja käppäiltiin tapahtumapaikalle, jossa oltiin sit siihen asti kunnes piti lähtee takas asemalle
Oli kyl tosi kivaa, ihan sairaasti porukkaa ja kamaa
Video prideilt ku en reblogatessa pysty lisää videoit
München pride haul
Su 25.6.
Huhhuh, olipa päivä eilen
Aamukympin junaan ja kotio
Siis vihaan palavasti sunnuntaita keski-euroopassa, kuolis pois
Kaikki kaupat kiinni ja jotku raflatki niinku c'mon, kello on 9 aamulla ja mä haluun halpoi ruokakauppaeväitä mut eei
Münchenin pääjuna-asema on kyl kiva, muistuttaa sillee Helsingin keskustan asemaa sillee pohjapiirroksiltaan, löytyy kans maanalainen kulkuväylä ja metro läheltä
Junamatka oli taas koristeltu kivoilla näkymillä, niinku koita syödä samalla ku tuijotat tätä? Aivan mahtavat maisemat