#köyhyys on valinta

[vesku56]

[kurnutus86]

4. marraskuuta (tyhjä tili)

Me olimme onnellisia. Emme vielä tienneet Mitään toistemme rakastamisesta. Kirjoitan runoa vähävaraisena. Oli köyhyys Jossa elämä oli yhä hyvää; ei romanttista, Mutta elettävää elämää. Nukahdusta Tietoisuuteen elämästä huomennakin. Tänään olen romanttisessa köyhyydessä, Sellaisessa jossa ihmisyys ei hälvene Huolimatta pankkitilin sisällöstä. Jossa ihmisyys on kaupungin kasvot, Kaupungin, jossa on kaikkien elettävä. Jossa katson ohimeneviä toiveikkaana Siitä että heillä on perhe, että Heillä on varaa ruokaan, että Joku välittää heistä joihin en kuulu. Ihmettelen ihmiselämän sairauden laajuutta, Miten monin tavoin täällä sairastuu, Voi sairastua pelkkään rahaan, rakkauteen, Seksiin, ystävyyteen, kaiken puutteeseen, Siihen että asioita on liikaa. Kymmeneen Erilaiseen virukseen. Kipuun, hellyyteen. Terveyttä on valinta. Että valitsenkin uskoa Noihin mahdottomiin käsiisi, jotka pitelevät, Toivoa jonka toista oltavaa ei vielä ole. Mutta elämään itseensä ei voi sairastua. Olemassaolo itsessään ei ole väsynyt, Se luo loputtomasti uusia uupumuksia, Löytää yhä uusia ylitsekumpuamisia Muotoja sille mikä ei ole mikään, joka Ei pysty puhumaan, tuntemaan oloaan Tervetulleeksi omaan hetkeensä. Minun puhelimeni on täynnä ihmisiä, Joille en enää juttele. Tai voisin, mutta Se että sanoo jotain on menneisyyttä. Nykyhetki on tila, kuin bussissa, junassa, Jossa on palannut matkustajan tilaan. Jossa muisto vieressä olevasta etäisestä On yhtälailla tosi kuin ei-muistoa. Mihin minä olen matkalla? Kukaan ei Kysy tätä minulta. Kukaan ei ole Kiinnostunut matkalipuistani. Näinpä Määränpäätäkään ei muodostu, Tarvetta kertoa: "Kyllä, elin, ja nyt Kuljen, olen tulossa osaksi tätä Kaikkea maisemaa, jota haluat, näet."